Kesäkuun 23. päivä Tanskassa vietettiin sankthansaftenia eli juhannusaattoa. Kuten Suomessakin, myös täällä juhannusperinteisiin kuuluu kokon polttaminen. Tanskalainen juhannuskokko kuitenkin eroaa suomalaisesta kokosta siinä, että Tanskassa risukasan päälle asetetaan noitahahmo poltettavaksi. Tanskan virallisilla nettisivuilla kerrotaan, että ennen vanhaan kokkojen idea oli pelottaa noidat pois, mutta noitahahmon lisääminen kokkoon yleistyi vasta 1900-luvulla. Ajatus noitahahmon polttamisesta kokossa tuntui meistä vähän erikoiselta, koska Tanskassa ja muuallakin Euroopassa oikeasti poltettiin "noitia" kauan aikaa sitten.
Aarhusissa järjestettiin tiistaina useita kokonpolttotapahtumia, ja yksi niistä oli opiskelija-asuntoloiden juhannuskokko Yliopistonpuistossa. Puiston nurmelle kasatun risukasan päällä makoili vesimelonipäinen noita tai velho. Kun kello tuli yhdeksän, kokko tuikattiin tuleen. Alku oli hieman vaatimaton, mutta lopulta liekit roihusivat korkeina. Mieskuoro esitti tanskalaisia juhannuslauluja, ja yleisö lauloi mukana (osalle jaettiin laulunsanat paperilla). Paikalla oli runsaasti väkeä, sillä pelkästään Facebookissa tapahtumaan oli ilmoittautunut yli 3000 ihmistä. Vielä oltiin kuitenkin kaukana huhtikuisen Kapsejladsen-venekisan yleisömäärästä. Juhannusaattoillan ajaksi puistoon oli pystytetty kolme oluttelttaa ja yksi hodarikioski, joten ruoka- ja juomapuoli oli hoidettu mukavasti. Suurimmalla osalla taisi olla omat eväät ja oluet mukana, mutta me käytiin maistamassa iltapalaksi tanskalaisia hot dogeja (= pølse). Tommi joi myös oluen ja Mette kuuman kaakaon kermavaahdolla.
Tällä viikolla pääsimme kummatkin eroon polkupyöristämme, sillä saimme ne myytyä eteenpäin Facebook-ryhmiin tehtyjen ilmoitusten avulla. Voittoa pyörillämme emme kuitenkaan kumpikaan tehneet. Mette oli jo valmis viemään omansa kierrätyskeskukseen, sillä pyörän jarrut ja vaihteet alkoivat olla jo niin hajalla, että mietitytti kehtaisiko niin huonokuntoisesta pyörästä edes pyytää rahaa. Lopulta Mette päätti kuitenkin myydä pyöränsä erittäin pieneen hintaan, ja pyörälle löytyikin ostaja kymmenessä minuutissa. Tanskantaidoista oli taas hyötyä, sillä pyörän ostanut tanskalainen nainen ei osannut hyvin englantia, joten viestittely tapahtui tanskaksi. Kun nainen torstaina kävi hakemassa pyörän, keskustelu sujui siten että nainen puhui tanskaa ja Mette englantia, ja molemmat yrittivät ymmärtää mitä toinen sanoi. Hyvin toimi.
Nyt Aarhusissa onkin pyöränostajalla hyvät mahdollisuudet saada kulkupeli halvalla, sillä joka päivä vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ilmestyy monta uutta myynti-ilmoitusta ja hinnat ovat naurettavan halpoja. Esimerkiksi hyvässä kunnossa oleva 7-vaihteinen Nishiki-naistenpyörä vaihtoi omistajaa vaivaisella 26 eurolla. Silloin kun talvella tulimme kaupunkiin oli todella vaikeaa löytää yhtään pyörää, ja lopulta jouduimme menemään 10 km päähän keskustasta ja maksamaan melko paljon pyörien kuntoon nähden. Tässä olisikin hyvä bisnesidea: mikäli jäisimme Aarhusiin vielä pidemmäksi aikaa, voisimme nyt ostaa polkupyöriä varastoon ja myydä niitä talvella tuleville vaihtareille huikealla voitolla. Tämän on harmi vain jo muutama pyöräliike huomannut.
Talossa on jälleen tilaa, kun kaikki vaihtarikämppikset ovat lähteneet ja olemme yläkerran ainoat asukit. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä jäädä tänne vielä viikoksi lukemaan, kun muut ovat jo päässeet takaisin kotimaahansa. Tenttiin lukeminen on tällä viikolla vaatinut todellista ponnistelua, sillä opiskelumotivaatio alkaa tältä lukuvuodelta olla loppumassa. Vielä olisi kuitenkin jaksettava viikonlopun aikana valmistella esitys jostakin tärkeästä proteiinirakenteesta, joka saadaan tietoon perjantaiaamuna. Tehtävä ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä, mutta 10 min esitelmän pitämiseen ja 10 min kyselytuokioon on kasattu aika paljon painetta, sillä koko 10 opintopisteen kurssi on 20 minuutin varassa. Viime kurssin suullinen tentti meni meiltä kuitenkin oiken hyvin, joten se nostattaa hieman itseluottamusta.
Täällä on nyt parina päivänä voinut bongata juuri lukion päättäneitä, lakkipäisiä ylioppilaita ajelemassa kuorma-autoilla ympäri kaupunkia. Alla kuva talomme ohi yllättävän kovaa vauhtia ajaneesta autosta. Onneksi autot ilmoittavat tulostaan torvea soittamalla, joten ehdimme juuri ottaa kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti