Mette ja Tommi Tanskassa: Alle kaksi viikkoa jäljellä

"Tanskan kesä on vuoden paras päivä" sanoi joku osuvasti netissä. Ilmeisesti kyseinen päivä koettiin viikko sitten synttäripiknikillä, sillä tällä viikolla on vain satanut loputtomasti vettä. Olemme istuneet monta päivää sisällä tietokoneen ääressä lukemassa tenttiin ja katsomassa iltaisin legendaarista suomeksi dubattua Hopeanuoli-animea YouTubesta. Mette oli nähnyt lapsena Hopeanuolesta vain lyhyen pätkän (joka tosin oli jäänyt hyvin pysyvästi mieleen), joten Tommin mielestä asia oli korjattava heti. Nyt tuo vakava aukko sivistyksessä on onneksi täytetty.

Juhannussateenkaari.

Viime viikon piknikillä yksi kavereistamme ehdotti, että pelaisimme joku päivä rantalentopalloa porukalla. Katsoimme heti tämän viikon sääennusteen, ja ihme kyllä tiistai näytti sateettomalta päivältä. Kävimme sunnuntaina kahdestaan tarkastamassa muutaman kilometrin päässä sijaitsevan liikuntahallin takana olevat rantalentopallokentät, ja maanantaina pyöräilimme läheiseen ostoskeskukseen etsimään sopivaa palloa. Yleensä Tanskassa on hyvin vaikeaa löytää sitä mitä haluaisi, mutta tällä kertaa kaikki sujui uskomattoman helposti! Kävimme ensin urheiluliikkeessä, jossa oli jopa useita erilaista rantalentopalloja, mutta ostimme pallomme lopulta leluliikkeestä. Tiistaina paistoi aurinko ja lämpöä oli noin 16 astetta, joten päivä oli oikein sopiva ulkopeleihin. Rantalentopallon pelaaminen kuudestaan oli oikein mukavaa, vaikka porukassa olikin vain yksi joka osasi pelata sitä kunnolla. Vaihdoimme vielä lopuksi jalkapalloon, koska rantalentopallokenttien vieressä oli sopivasti yhtä pehmeähiekkainen pieni jalkapallokenttä. Kunhan sade nyt joskus lakkaisi, voisimme mennä pelaamaan vielä toisenkin kerran ennen kuin kaikki lähtevät takaisin kotiin.

Tällä viikolla oli viimeinen tanskantunti ja sen kunniaksi opettajamme päätti, että katsoisimme tanskalaisen elokuvan yhdessä muiden luokkien kanssa. Elokuva oli Den skaldede frisør ja sen pääosassa on yksi kuuluisimmista tanskalaisista näyttelijöistä: Trine Dyrholm. Tommi kysyi olisiko elokuvassa myös James Bond -pahista Casino Royalessa näytellyt tanskalainen Mads Mikkelsen jossakin osassa. Harmiksemme hän ei tällä kertaa ollut, mutta James Bondia mm. Goldeneye-elokuvassa näytellyt Pierce Brosnan oli toisessa pääosassa. Melkoinen sattuma! Elokuva oli suurimmaksi osaksi tanskaksi, mutta Brosnan puhui koko ajan englantia ja osa sivuroolien näyttelijöistä muutaman sanan italiaa. Oli erikoista nähdä toimintaelokuvista tutun näyttelijän juttelevan tanskalaisille ja "ymmärtävän" mitä he tälle sanoivat. Katsoimme elokuvan tanskankielisillä tekstityksillä. Elokuvaa oli suurimmilta osin helppo seurata, sillä ainoastaan osa sairaalasanastosta meni hieman ohi, mutta aina silloin tällöin opettajamme kertoi mistä on kyse.

Tanskan opiskelu on ollut hyvää vastapainoa rankalle opiskelulle, sillä kuuden vuoden ruotsinopinnoista oli todella paljon hyötyä etenkin kirjoitetun tanskan ymmärtämisessä. Tommi otti kurssit lähinnä kulttuurin ymmärtämisen kannalta ja toivoi, että esimerkiksi kaupassa käymisestä ja muista päivittäisistä tilanteista selviäisi tarvittaessa. Täällä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa pitänyt selvitä ainoastaan tanskaksi, sillä kaikki ovat osanneet englantia todella hyvin. Olisihan se mukava joskus osata vastata apua kysyvälle tanskalaiselle hänen omalla äidinkielellään, mutta useimmiten se ensimmäinen vastapuolen lause menee aivan yli ymmärryksen johtuen kummallisista lausuntatavoista. Meten mielestä tanskantunneissa oli parasta huippuhyvä opettaja ja kivat kurssikaverit. Monet lopettivat tanskan kesken, mutta niistä jäljelle jääneistä sitkeimmistä kurssilaisista tuli hyviä kavereita. Monesti tunnille saapui vain neljä oppilasta, mutta ainakin saimme melkein yksityisopetusta. Vaikka ehdimme opiskella tanskaa vain noin neljän kuukauden ajan, lyhyessäkin ajassa oppi aika paljon. Meten tanskantaidot pääsivät kokeeseen Aarhusin AFS:n viimeisessä tapaamisessa, sillä keskustelukieli oli tanska. Keskustelun seuraaminen onnistui yllättävän hyvin, ja myös itsensä esittely onnistui tanskaksi. Jotakin on siis opittu.

Tanskan eduskuntavaalit päättyivät torstaina "Perustanskalaisiksi" (Dansk Folkeparti) nimeämämme puolueen voittoon. Kisa oli kuulemma tiukka, sillä vielä torstai-iltapäivänä tilanne sinisen ja punaisen liittouman välillä oli 50-50. Tänään näimme, kuinka vaalimainoksia kerättiin pois sateisesta säästä välittämättä. Plakaattien keräämisessä onkin hommaa, sillä niitä on ripustettu kasoittain lähes jokaiseen lyhtypylvääseen ja kaiteeseen. Samanlaista märkää keliä on luvattu vielä seuraavan viikon ajaksi ja ensimmäinen oikea hellepäivän on kuulopuheiden mukaan ennustettu koittavan joko 29. tai 30. päivä, eli juuri silloin kun olemme viimeisessä tentissä tai pakkaamassa ja siivoamassa kotiinpaluuta varten. Emme siis todennäköisesti pääse tämän Tanska-vaihdon aikana kertaakaan rannalle nauttimaan lämpimästä säästä ja heittämään talviturkkia uimalla meressä. Harmi, että historiallisen kylmän kesän piti tulla juuri kun olemme täällä. Mieltä onneksi lämmittää hiukan tieto siitä, että myös koti-Suomessa juhannussäässä ei ole ollut kehumista.

Mies kiipesi rankkasateessa lyhtypylvääseen irrottamaan vaalijulisteen.

Kuluneella viikolla talomme asukkaiden määrä väheni viiteen, kun brasilialainen kämppäkaverimme lähti keskiviikkona takaisin kotiinsa. Ensi viikon puolivälin jälkeen talossa on vielä hiljaisempaa, kun jäljelle jääneet kolme asukasta lähtevät myös. Saamme siis olla viimeisen viikon talossa ihan kahdestaan, jos kellarin tanskalaisia ei oteta lukuun. Lähdemme pois aika hyvään aikaan, sillä Aarhusin raitiovaunulinjan rakennustyöt ovat viimein edenneet meidän talon kohdalle. Toisin kuin pelkäsimme, rakennustöistä ei onneksi ole vielä aiheutunut häiritsevän paljon meteliä. Seuraavilla asukkailla voi tosin olla vähän kestämistä, jos tuossa ikkunan alla alkaa kulkea enemmänkin työkoneita tai jos tietöissä jossakin vaiheessa käytetään katuporaa.