Pääsiäislomareissun 3. osa: Haag, Leiden, Amsterdam ja päivä Keukenhof-kukkapuistossa

Huhtikuun 1. päivän aamuna pääsimme Meten host-isän kyydissä Assenin juna-asemalle, josta lähdimme junalla kohti Haagia. Tällä kertaa maisemat olivat Metellekin uusia, sillä juna Haagiin kulki uutta rautatietä pitkin. Juna kulki halki Flevoland-provinssin, joka oli aikoinaan pelkkää vettä, kunnes hollantilaiset päättivät kuivata merestä uuden alueen peltoja varten 1950–1960-luvulla. Maisema on muuten tylsän tasainen ja peltoinen, mutta Lelystadin kaupungin jälkeen juna kulkee aivan Oostvaardersplassen-luonnonsuojelualueen vieressä. Kyseisellä alueella elelee mm. yli 1000 konik-hevosta, joten näimme junan ikkunasta hevoslaumoja. Maisemasta tuli mieleen Afrikan savannit: tasainen, heinikkoinen maasto, eläinlaumoja ja matalia puita. Maassa näytti lojuvan paljon puunkappaleita, mutta ei ole tietoa olivatko ne siinä edellisen päivän myrskyn jäljiltä vai jostakin muusta syystä.

Konik-hevosia

Varmaan jonkinlaisia peuroja (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla).

Haagiin päästyämme kävelimme juna-asemalta kaupungin keskustassa sijaitsevaan hostelliimme. Tommi ei ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt hostellissa, joten Metteä hieman arvelutti mitä Tommi sanoisi majoitusoloista. Hostelli oli kuitenkin melko siisti, ja vessat ja suihkut oli remontoitu vähän aikaa sitten. Remontti oli ilmeisesti vieläkin vähän vaiheessa, sillä esimerkiksi rappukäytävä näytti hyvin keskeneräiseltä. Kuuden hengen huoneemme oli melko ahdas, mutta muuten ihan mukava.

Lähdimme seuraavaksi syömään lounasta ja tekemään kävelykierroksen kaupungissa. Haagissa käveleminen on välillä melko vaarallista, sillä liikenne on hyvin kaoottinen. Monilla kaduilla jalkakäytävän ja pyörätien raja oli hyvin epämääräinen, ja pyörät ja skootterit suihkivat ohi kovaa vauhtia. Erityisesti skootterit olivat todella vaarallisia, ja meinasimme jäädä alle parikin kertaa. Lisäksi piti vielä varoa takaa ja sivulta hiipiviä raitiovaunuja. Hollannissa liikkuminen on yleensä melko selkeää ja turvallista, mutta ainakin Haag on poikkeustapaus. Myös Amsterdamissa liikkuminen voi olla hankalaa ja vaarallista, mutta se johtuu Meten kokemuksen mukaan suuresta ihmismäärästä eikä skootterikuskien holtittomasta ajotavasta kuten Haagin tapauksessa.

Kiinalainen kaupunginosa

Binnenhof

Binnenhof ja oikeassa reunassa Mauritshuis-taidemuseo

Binnenhof ulkoapäin. Täällä sijaitsee mm. Hollannin parlamentti ja pääministerin toimisto.

Vanhoja taloja ja uusia taloja.

Tommin ensimmäinen yö hostellissa sujui hyvin. Mette oli varautunut muiden kuorsaukseen korvatulpilla, jotka toimivat oikein hyvin. Tommia kuorsaus ei häirinnyt ilman korvatulppiakaan. Kävelimme aamulla juna-asemalle, josta lähdimme junalla Leideniin. Matka ei kestänyt kuin noin vartin verran. Leidenissä kävimme ostamassa turisti-infosta bussi- ja pääsyliput Keukenhof-kukkapuistoon, joka on yksi Hollannin suosituimmista turistikohteista. Vaikka tulppaanikausi ei ollutkaan vielä alkanut, puistossa oli silti valtava määrä erilaisia kukkia. Myös turisteja oli paljon, erityisesti Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean suunnalta, mutta tulppaaniaikaan ruuhka olisi ollut paljon pahempi. Vaikka kumpikaan meistä ei ole erityisen kiinnostunut kukista ja erotamme hädin tuskin tulppaanin ja krookuksen toisistaan, Keukenhofissa kannatti kuitenkin käydä. Aurinkokin paistoi mukavasti, mutta tuuli oli melko viileä. Vaikka tulppaanit eivät vielä kukkineet ulkona, pääsimme näkemään niitä ihan tarpeeksi sisätiloissa.

Nähtiin kuitenkin kukkapeltoja, vaikka tulppaanipellot jäivät nyt näkemättä.

Täällä taitaa olla muutama muukin...

Keukenhofin kartta

Harmi että oltiin vähän liian aikaisessa, kukkamosaiikki olisi varmaan ollut hieno.

Tommi päätti vähän maalailla kahvitauolla.

Pikaisen maalaustuokion (ks. kuva yllä) jälkeen päätimme lähteä takaisin Leideniin. Kumpikaan ei ollut kyseisessä kaupungissa ennen vieraillut, joten teimme nopean nähtävyyskierroksen. Yritimme lisäksi löytää Metelle uutta käsilaukkua, mutta sen täydellisen löytäminen taitaa olla mahdotonta. Ehdimme juuri ja juuri palata takaisin juna-asemalle ennen kuin alkoi satamaan.

Tuulimylly Leidenissä

Leidenin keskustaa

Illalle olimme varanneet liput Fast and Furious 7 -elokuvan "ensi-iltaan". Tommi olikin edelliset kuusi kyseistä hurjastelusaagaa olevaa leffaa nähnyt, ja pitihän se viimeisinkin väännös käydä katsomassa, Elokuvassa erikoista oli se, että yksi päähenkilöistä oli kuollut kesken kuvausten auto-onnettomuudessa, joten oli erikoista nähdä kuinka hänen roolinsa oli toteutettu tietokonetekniikalla ja olisiko hänelle omistettu joku tribuutti-kohtaus. Hollanti-tekstitykset eivät Tommin juonen seuraamista haitanneet, sillä ennalta-arvattava elokuva toisti hyvin pitkälti kaikki edellisissä osissa nähdyt kohtaukset ja letkautukset. Mielenkiintoisen leffasta teki Jason Stathamin (aka Transporter) sekä Vin Dieselin välinen eeppinen taistelu läpi koko elokuvan. Meten mielestä elokuvassa oli liikaa autoja ja vähäpukeisia naisia.

Ratsupoliisit partioivat illalla kadulla. Nähtiin myös polkupyöräpoliiseja, joiden polkupyörissä oli sama kuviointi kuin poliisiautoissa.

Seuraava päivä oli matkamme viimeinen päivä, sillä illalla lensimme takaisin Tanskaan. Ehdimme kuitenkin viettää päivän Amsterdamissa, koska lento lähti vasta kymmenen aikaan illalla. Menimme siis perjantaiaamuna junalla Haagista Amsterdamiin, jossa jätimme matkalaukut juna-aseman säilytyslokeroihin. Säilytyslokeroiden luona oli hirmuinen ihmisruuhka, sillä kaupunkiin oli tullut valtavasti turisteja pääsiäislomaa viettämään. Onneksi onnistuimme vielä löytämään kaksi vapaata lokeroa laukuillemme. Tommi oli Amsterdamissa ensimmäistä ja Mette varmaan viidettä kertaa. Meten viime käynnistä oli kulunut noin neljä vuotta, joten kaupunki ei kuitenkaan ollut enää tuoreessa muistissa. Tommi oli kovasti odottanut pääsevänsä käymään Punaisten lyhtyjen alueella, joten suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Tommia kiinnosti tietää, olisiko paikka maineensa veroinen. Hetken harhailun jälkeen löysimme oikeille pikkukaduille. Tommin mielestä alueelle tultiin todella yllättäen, koska missään ei ollut "varoituskylttiä" alueelle saapumisesta. Kävelimme pari kadunpätkää ja lähdimme sitten kohti Dam-aukiota. Aukion kulmalla kävimme ostamassa turistipuodissa matkamuistoksi Hollannin lippu -haalarimerkit. Sen jälkeen kävelimme Museoaukiolle, jossa mm. van Gogh -museo ja Rijksmuseum sijaitsevat. Emme kuitenkaan menneet yhteenkään museoon, vaan istuskelimme vesialtaan reunalla ja nautimme auringonpaisteesta (ja illalla tietysti havaittiin, että Mette oli jo ehtinyt palaa auringossa).

Dam-aukio ja kuninkaallinen palatsi

Kansallismonumentti toisen maailmansodan muistoksi

Altaan päässä Rijksmuseum ja I amsterdam -kirjaimet

Kun lähdimme kävelemään takaisin asemalle päin, kaupungissa tuntui olevan vielä pahempi tungos kuin tullessa. Yritimme kiertää vähän syrjäisempien katujen kautta, mutta ihmisiä oli kaikkialla. Pelkästään kadun yli pääsiminen oli todella vaikeaa, sillä jalankulkijamassojen lisäksi kaduilla kulki paljon pyöriä, skoottereita, autoja ja raitiovaunuja. Meinasimme taas jäädä skoottereiden ja pyörien alle monta kertaa. Montakohan ihmistä Amsterdamin liikenteessä loukkaantuu päivässä? Lopulta pääsimme takaisin juna-asemalle, ja laukut haettuamme nousimme heti ensimmäiseen Schipholin lentokentälle menevään junaan.

Olimme lentokentällä reippaasti etuajassa ja turvatarkastuksessakaan ei ollut pitkää jonoa, joten meillä oli paljon aikaa ennen lennon lähtöä. Kävimme syömässä pasta bolognese -annokset yhdessä lentokentän ravintoloista, minkä jälkeen kulutimme aikaa haistelemalla läpi kaikki hajuvesipuodin Top10-listalle valitut miesten tuoksut. Lopulta menimme istumaan lähtöporttimme vieressä sijaitsevaan kahvilaan, jossa joimme lasilliset viiniä ja olutta. Ehdimme myös käydä kokeilemassa viiden minuutin hierontalaitteen, mutta koska istuinta ei voinut säätää käyttäjän pituuden mukaan, laite hieroi Meten päätä eikä hartioita. Tommi sitä vastoin oli vähän liian pitkä, koska hartiahieronta osuikin selkään.

Lopulta nousimme lentokoneeseen. Lentomatka kesti vain noin puolitoista tuntia, joten olimme perillä Kööpenhaminan lentokentällä jo ennen kahtatoista yöllä. Koska matkalaukkujen odottelussa meni pitkään, emme ihan ehtineet seuraavaan Aarhusiin menevään junaan. Jouduimme odottamaan kentällä kaksi tuntia seuraavaa junaa, joka lähti kello kahdelta yöllä. Juna kuljetti meitä vain noin 1,5 tunnin ajan, sillä Slagelsessa piti vaihtaa junabussiin. Bussimatka kesti vielä kolme tuntia, mutta Mette nukkui koko matkan tunnin pätkissä. Tommi vain lähinnä nuokkui, joten matka tuntui Tommista paljon pidemmältä kuin Metestä. Puoli seitsemältä lauantaiaamuna olimme viimein perillä Aarhusin keskustassa, ja hieman seitsemän jälkeen olimme kotona. Kävimme vain suihkussa ja menimme sitten heti nukkumaan. Melkoinen reissu! Onneksi lomapäiviä oli kotiinpaluun jälkeen jäljellä vielä muutama, joten ehdimme toipua reissaamisesta ennen kuin yliopisto taas jatkui.