Mette ja Tommi Tanskassa: Aarhusin kevät

Nyt kun pääsiäisloman matkakertomus on saatu päätökseen, on aika kirjoittaa taas Tanskasta. Huhtikuun aikana onkin jo ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Sää on muuttunut koko ajan kesäisemmäksi, joten hyvät ilmat ovat houkutelleet viettämään paljon aikaa ulkona esimerkiksi tutkien Aarhusin hiekkarantoja tai lukien kurssikirjoja takapihan nurmikolla. Tällä viikolla lämpöä oli alkuviikosta 16–19 ̊C ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ulkona pystyi keskiviikkona kulkemaan sortseissa ja t-paidassa. Tätä aikaa olemme odottaneet vaihtomme alusta lähtien, joten täytyy nyt yrittää ottaa kauniista ilmoista kaikki irti. Harmi vain, että huhtikuun alussa alkaneet uudet kurssit (Structural Biology ja Applied Structural Biology) ovat erittäin vaikeita ja työläitä, mikä rajoittaa Tanskan kesästä nauttimista. Opiskelumotivaatio on välillä kadoksissa, kun näkee luokan ikkunasta ihmisiä piknikillä ja ottamassa aurinkoa Yliopistonpuiston nurmikolla.

Opiskelijoita viikko sitten lammella harjoittelemassa pe 24.4. järjestettyyn melontakisaan. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä.

Tähän alkuun voisimmekin kertoa tanskalaisten yliopistojen tenttitavoista ja varsin erikoisesta arvosteluasteikosta. Toisin kuin Suomessa, täällä suulliset tentit ovat hyvin yleisiä. Niinpä mekin pääsimme maaliskuun lopussa Host-Microbe Interactions -kurssin päätteeksi elämämme ensimmäiseen suulliseen tenttiin. Aluksi opiskelijat kutsuttiin kukin vuorollaan huoneeseen, jossa piti valita pöydältä tenttikysymykset sisältävä kirjekuori. Kysymysten saamisen jälkeen täytyi siirtyä toiseen huoneeseen, jossa sai valmistautua kuulusteluun 30 minuutin ajan. Valmistautumisessa sai käyttää omaa tietokonetta ja kurssimateriaaleja. Puolen tunnin kuluttua yksi kolmesta tentaattorista tuli hakemaan tenttikuulusteluun. Mukaan sai ottaa kysymyspaperin ja valmistautumisaikana kirjoitetut muistiinpanot. Tentaattoreita kuulustelussa oli paikalla kolme. Heistä kaksi oli kurssilta tuttuja opettajia, kolmas tuntematon. Kuulustelu kesti 20 minuuttia, ja sinä aikana piti vastata kuuteen tenttikysymykseen. Lisäksi tentaattorit kysyivät paljon tarkentavia ja soveltavia kysymyksiä. Jos ei tiennyt vastausta tai vastasi väärin, tentaattorit yrittivät antaa vinkkejä ja johdatella oikeaan vastaukseen. Tanskalaiset kertoivatkin meille ennen tenttiä, että yleensä tentaattorit haluavat päästää kaikki opiskelijat läpi suullisista tenteistä, mutta tenttitilanne hermostutti silti kovasti.

Arvosanan sai tietää heti tentin jälkeen, ja pääsimme onneksi molemmat läpi. Tentaattorit sanoivat ottaneensa arvostelussa huomioon sen, että suullinen tentti oli meille ihan uusi kokemus. Suullinen tentti tuntui todella vaikealta, kun on tottunut siihen että vastausta saa pohdiskella omassa mielessä ihan rauhassa ennen kuin kirjoittaa sen paperille. Koska suullisessa tentissä aikaa oli vain 20 minuuttia, tentaattoreilla oli kova kiire käydä kysymyksiä läpi, joten kuulustelun aikana ei annettu yhtään miettimisaikaa. Oli ainakin erilainen kokemus kuin istua hiljaa tenttitilassa neljä tuntia. Suullista tenttiä voisi käyttää enemmän Suomessakin, koska se saattaisi auttaa valmistautumaan tilanteisiin, joissa jokin asia täytyy selittää kysyjälle suullisesti ja heti. Suullisessa tentissä on myös se hyvä puoli, että virheelliset käsitykset korjataan heti ja koetilanteessakin oppii uutta.

Suullisen tentin lisäksi mahdollisia tenttitapoja ovat perinteinen kirjallinen tentti ja esimerkiksi kotona tehtävä kirjallinen työ tai etukäteen valmisteltava esitys. Tentit voivat siis olla monenlaisia, mutta kaikille on yhteistä se, että kurssiarvosana perustuu vain ja ainoastaan tenttitulokseen. Kurssin aika tehdyillä tehtävillä tai omalla osallistumisella ei ole mitään vaikutusta. Koska kurssin läpäisy on yhdessä tentissä onnistumisen varassa, tentti voi aiheuttaa kovasti ahdistusta. Toki tentin voi uusia, mutta uusinta järjestetään vasta pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi meidän tämänhetkisten kurssiemme tentit järjestetään joskus kesäkuun aikana, ja uusintatentit vasta elokuussa. Tentit olisi siis meidän tapauksessa pakko läpäistä ensimmäisellä yrittämällä, tai muuten pitää tulla elokuussa takaisin uusimaan. Tämä ongelma aiheuttaa aika paljon paineita suoriutua tentistä ensimmäisellä yrittämällä. Pitää myös toivoa, että ei satuta olemaan juuri silloin kuumeessa tai vatsataudissa kotona. Suomessa onneksi saa uusia tentin yleensä useammankin kerran, ja uusintaa ei tarvitse odotella kuukausikaupalla.

Myös tanskalainen arvosteluasteikko eroaa paljon suomalaisesta. Kun suomalaisessa yliopistossa arvosanaksi saa numeron väliltä 1–5 (joista viisi on paras), Tanskassa arvosanat ovat välillä -3–12:

12 = erinomainen suoritus, ei virheitä ollenkaan tai vain muutama

10 = kiitettävä suoritus, vain pieniä heikkouksia

7 = hyvä suoritus, joitakin heikkouksia

4 = kohtalainen suoritus, mutta joitakin isoja heikkouksia

02 = suoritus vastaa vähimmäisvaatimuksia

00 = suoritus ei vastaa vähimmäisvaatimuksia

-3 = suoritus on täysin hyväksymiskelvoton

Jos joku ihmettelee, miksi kakkonen ja nolla on merkitty 02 ja 00, se kuulemma johtuu siitä että sillä estetään ihmisiä muuttamasta yhden ykkösen lisäyksellä kakkosta ja nollaa kympiksi ja kahdeksitoista. Se, miksi hyväksymiskelvoton arvosana on juuri -3 tai miksi nelosesta hypätään yhtäkkiä seiskaan, on yhä mysteeri.

Mutta riittäköön tämä nyt opiskeluista, seuraavaksi muihin aiheisiin.

Kävimme huhtikuun alussa pyöräilemässä Risskovin kaupunginosassa, joka sijaitsee meidän kaupunginosan itäpuolella merenrannalla. Meidän talo on kukkulan päällä, joten täältä näkee merelle sekä etelää (Aarhusin keskustaa) että itää (Risskovia) kohti katsottaessa. Koska Tanska on tunnettu pitkistä hiekkarannoista, kävimme tietysti tarkastamassa Risskovin hiekkarannat. Mitä lähemmäs merenrantaa tulimme, sitä isompia ja hienompia taloja näimme. Oli helppo huomata, että Risskov on varakasta aluetta. Kyllä siellä itsekin viihtyisi, valkoinen hiekkaranta ja metsä ihan vieressä. Nyt kun sopiva löhöilyranta on löydetty, täytyy vain odotella sopivaa hellesäätä rantapäivälle. Tällä hetkellä rannalla käy vielä turhan viileä tuuli.

Aarhusin sataman nostureita kuvan oikeassa reunassa.

Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa myös toista tanskalaisille tärkeää asiaa, nimittäin Tanskan kuningatar Margrethea. Kuningatar täytti vähän aikaa sitten 75 vuotta, ja kävi sen kunniaksi miehensä kanssa vierailulla Aarhusissa. Kuningatar Margrethe opiskeli aikoinaan Aarhusin yliopistossa politiikan tutkimusta 1961-1962. Kuningatar tervehti alamaisiaan hevosvaunustaan samalla kun hän matkasi kohti kaupungintaloa ennalta ilmoitettua reittiä pitkin. Päätimme mennä keskusaukion lähelle odottamaan juhlakalun ohimarssia. Olimme paikalla hyvissä ajoin 30 min etukäteen, ja paikalla oli vasta muutamia kymmeniä ihmisiä, TV-kuvausryhmä ja poliiseja noin 10 metrin välein tien molemmin puolin. Aikamme odoteltuamme väkeä alkoi kerääntymään yhä enemmän ja enemmän ja meidän piti olla tarkkana, ettei kukaan tulisi eteemme, jotta voisimme mahdollisesti nähdä jotakin. Etenkin Metteä ärsytti ihmismäärä, joka yritti tulla hänen paikalleen tai eteen. Lopulta näimme kuinka moottoripyöräpoliiseja ja polkupyöräpoliiseja saapui katua pitkin ohitsemme valot vilkkuen ja tiesimme, että nyt on kulkue lähellä. Poliisien jälkeen ratsastivat kuninkaalliset ratsujoukot ja torvensoittajat. Fanfaarin kajahtaessa soimaan näimme, kuinka kuningattaren vaunu lähestyi salaisen palvelun Land Rover takanaan ja puolihölkkäävät agentit ympärillään. Perässä tuli vielä lisää ratsujoukkoja ja viimeisenä ruosteinen volkkarin pakettiauto, jossa istui ikävystyneen näköisiä poliiseja. Tässä vaiheessa väkeä oli kerääntynyt runsaasti joka puolelle, ja parvekkeille oli ilmestynyt katsojia tanskanlippu kädessään. Pian kulkue olikin jo ohi, ja ihmiset hajaantuivat jatkamaan matkaansa.

Vaunuissa valkoiseen pukeutunut kuningatar Margrethe II vieressään miehensä, prinssi Henrik.

Lauantaina 11.4. kävimme ennakkoäänestämässä Suomen eduskuntavaaleissa. Tanskassa oli kaksi äänestyspaikkaa, joista toinen Aarhusissa Suomen kunniakonsulaatissa, joten ei tarvinnut onneksi lähteä Kööpenhaminaan asti äänestämään. Äänestyspaikka oli auki klo 12-15 eli vain kolmen tunnin ajan. Erikoista oli, paikalla ei ollut yhtäkään perinteistä äänestyskoppia, vaan kukin meni vuorollaan äänestykseen varattuun huoneeseen kirjoittamaan numeron lappuun. Huone oli oikein hieno, ja oli mukavaa istahtaa sohvalle numeroa kirjoittaessa. Äänestäminen sujui hyvin, eikä äänestyspaikalla ollut juurikaan ruuhkaa, vaikka paikka oli auki niin vähän aikaa.

Meten suosikkimaiden eli Suomen ja Hollannin konsulaatit samassa paikassa!

Lappu ovessa kertoi, että täällä järjestetään eduskuntavaalit.

Viime viikonloppuna saimme taas vieraan Suomesta, kun Tommin pikkusisko tuli käymään Aarhusissa. Sisko yöpyi hotellissa lähellä peurapuistoa, jossa olimme jo aiemmin käyneet. Sijainti oli oikein hyvä: hotelli sijaitsi merenrannalla rauhallisella alueella. Merinäköalalla varustettu huone kahdella sängyllä ja aamupalalla oli kuitenkin halvin majotusvaihtoehto, sillä viikonlopulle sai ostettua huoneen hyvään tarjoushintaan. Varmasti paljon viihtyisämpi vaihtoehto kuin yöpyä meidän lattialla. Sää kyseisenä viikonloppuna olikin paras tähän mennessä. Saimme lisäksi kämppikseltämme vieraallemme pyörän lainaan, joten kaupungin nähtävyyksien kiertäminen oli todella vaivaton ja mukava kokemus. Päätimme lauantai-iltana lähteä katsastamaan millainen Aarhusin keskutan yöelämä on. Menimme Skru ned -nimiseen yökerhoon, sillä emme päässeet maankuuluun Train-klubiin kutsuvierasillan takia. Musiikki oli ok, mutta volyymi oli melko korkea, joten emme viihtyneet kyseisessä paikassa yksiä juomia pidempään. Päätimme siirtyä kaupungintalon lähellä sijaitsevaan Sherlock Holmes -pubiin, jossa Tommi oli halunnut käydä siitä asti kun hän sen ensimmäisten viikkojen aikana huomasi. Paikka oli erittäin hienosti sisustettu ja ilmapiiri oli todella viihtyisä. Juomat olivat kuitenkin kalliita, sillä olut ja siideri maksoivat yhteensä 13e. Paikalle saapui kitaransoittaja, joka oli taitava, mutta äänentaso nousi niin paljon, että päätimme lähteä kohti kotia. Kello oli muistaakseni 02:00 kun poistuimme juottolasta. Olimme päättäneet jatkaa kaupunkikierrosta pyörillä aikaisin sunnuntaina, joten oli ehkä viisaampaa vetäytyä unille. Tommista oli hieman jännittävää päästää pikkusisko yksin pyöräilemään hotellia kohti, mutta matkaa ei ollut kuin 3 km ja reitti oli yksinkertainen, sillä se meni rantaa pitkin. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Maanantaiaamuna vieraamme jatkoi matkaa, ja meillä alkoi taas arki.