Aarhusin kevät

Nyt kun pääsiäisloman matkakertomus on saatu päätökseen, on aika kirjoittaa taas Tanskasta. Huhtikuun aikana onkin jo ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Sää on muuttunut koko ajan kesäisemmäksi, joten hyvät ilmat ovat houkutelleet viettämään paljon aikaa ulkona esimerkiksi tutkien Aarhusin hiekkarantoja tai lukien kurssikirjoja takapihan nurmikolla. Tällä viikolla lämpöä oli alkuviikosta 16–19 ̊C ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ulkona pystyi keskiviikkona kulkemaan sortseissa ja t-paidassa. Tätä aikaa olemme odottaneet vaihtomme alusta lähtien, joten täytyy nyt yrittää ottaa kauniista ilmoista kaikki irti. Harmi vain, että huhtikuun alussa alkaneet uudet kurssit (Structural Biology ja Applied Structural Biology) ovat erittäin vaikeita ja työläitä, mikä rajoittaa Tanskan kesästä nauttimista. Opiskelumotivaatio on välillä kadoksissa, kun näkee luokan ikkunasta ihmisiä piknikillä ja ottamassa aurinkoa Yliopistonpuiston nurmikolla.

Opiskelijoita viikko sitten lammella harjoittelemassa pe 24.4. järjestettyyn melontakisaan. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä.

Tähän alkuun voisimmekin kertoa tanskalaisten yliopistojen tenttitavoista ja varsin erikoisesta arvosteluasteikosta. Toisin kuin Suomessa, täällä suulliset tentit ovat hyvin yleisiä. Niinpä mekin pääsimme maaliskuun lopussa Host-Microbe Interactions -kurssin päätteeksi elämämme ensimmäiseen suulliseen tenttiin. Aluksi opiskelijat kutsuttiin kukin vuorollaan huoneeseen, jossa piti valita pöydältä tenttikysymykset sisältävä kirjekuori. Kysymysten saamisen jälkeen täytyi siirtyä toiseen huoneeseen, jossa sai valmistautua kuulusteluun 30 minuutin ajan. Valmistautumisessa sai käyttää omaa tietokonetta ja kurssimateriaaleja. Puolen tunnin kuluttua yksi kolmesta tentaattorista tuli hakemaan tenttikuulusteluun. Mukaan sai ottaa kysymyspaperin ja valmistautumisaikana kirjoitetut muistiinpanot. Tentaattoreita kuulustelussa oli paikalla kolme. Heistä kaksi oli kurssilta tuttuja opettajia, kolmas tuntematon. Kuulustelu kesti 20 minuuttia, ja sinä aikana piti vastata kuuteen tenttikysymykseen. Lisäksi tentaattorit kysyivät paljon tarkentavia ja soveltavia kysymyksiä. Jos ei tiennyt vastausta tai vastasi väärin, tentaattorit yrittivät antaa vinkkejä ja johdatella oikeaan vastaukseen. Tanskalaiset kertoivatkin meille ennen tenttiä, että yleensä tentaattorit haluavat päästää kaikki opiskelijat läpi suullisista tenteistä, mutta tenttitilanne hermostutti silti kovasti.

Arvosanan sai tietää heti tentin jälkeen, ja pääsimme onneksi molemmat läpi. Tentaattorit sanoivat ottaneensa arvostelussa huomioon sen, että suullinen tentti oli meille ihan uusi kokemus. Suullinen tentti tuntui todella vaikealta, kun on tottunut siihen että vastausta saa pohdiskella omassa mielessä ihan rauhassa ennen kuin kirjoittaa sen paperille. Koska suullisessa tentissä aikaa oli vain 20 minuuttia, tentaattoreilla oli kova kiire käydä kysymyksiä läpi, joten kuulustelun aikana ei annettu yhtään miettimisaikaa. Oli ainakin erilainen kokemus kuin istua hiljaa tenttitilassa neljä tuntia. Suullista tenttiä voisi käyttää enemmän Suomessakin, koska se saattaisi auttaa valmistautumaan tilanteisiin, joissa jokin asia täytyy selittää kysyjälle suullisesti ja heti. Suullisessa tentissä on myös se hyvä puoli, että virheelliset käsitykset korjataan heti ja koetilanteessakin oppii uutta.

Suullisen tentin lisäksi mahdollisia tenttitapoja ovat perinteinen kirjallinen tentti ja esimerkiksi kotona tehtävä kirjallinen työ tai etukäteen valmisteltava esitys. Tentit voivat siis olla monenlaisia, mutta kaikille on yhteistä se, että kurssiarvosana perustuu vain ja ainoastaan tenttitulokseen. Kurssin aika tehdyillä tehtävillä tai omalla osallistumisella ei ole mitään vaikutusta. Koska kurssin läpäisy on yhdessä tentissä onnistumisen varassa, tentti voi aiheuttaa kovasti ahdistusta. Toki tentin voi uusia, mutta uusinta järjestetään vasta pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi meidän tämänhetkisten kurssiemme tentit järjestetään joskus kesäkuun aikana, ja uusintatentit vasta elokuussa. Tentit olisi siis meidän tapauksessa pakko läpäistä ensimmäisellä yrittämällä, tai muuten pitää tulla elokuussa takaisin uusimaan. Tämä ongelma aiheuttaa aika paljon paineita suoriutua tentistä ensimmäisellä yrittämällä. Pitää myös toivoa, että ei satuta olemaan juuri silloin kuumeessa tai vatsataudissa kotona. Suomessa onneksi saa uusia tentin yleensä useammankin kerran, ja uusintaa ei tarvitse odotella kuukausikaupalla.

Myös tanskalainen arvosteluasteikko eroaa paljon suomalaisesta. Kun suomalaisessa yliopistossa arvosanaksi saa numeron väliltä 1–5 (joista viisi on paras), Tanskassa arvosanat ovat välillä -3–12:

12 = erinomainen suoritus, ei virheitä ollenkaan tai vain muutama

10 = kiitettävä suoritus, vain pieniä heikkouksia

7 = hyvä suoritus, joitakin heikkouksia

4 = kohtalainen suoritus, mutta joitakin isoja heikkouksia

02 = suoritus vastaa vähimmäisvaatimuksia

00 = suoritus ei vastaa vähimmäisvaatimuksia

-3 = suoritus on täysin hyväksymiskelvoton

Jos joku ihmettelee, miksi kakkonen ja nolla on merkitty 02 ja 00, se kuulemma johtuu siitä että sillä estetään ihmisiä muuttamasta yhden ykkösen lisäyksellä kakkosta ja nollaa kympiksi ja kahdeksitoista. Se, miksi hyväksymiskelvoton arvosana on juuri -3 tai miksi nelosesta hypätään yhtäkkiä seiskaan, on yhä mysteeri.

Mutta riittäköön tämä nyt opiskeluista, seuraavaksi muihin aiheisiin.

Kävimme huhtikuun alussa pyöräilemässä Risskovin kaupunginosassa, joka sijaitsee meidän kaupunginosan itäpuolella merenrannalla. Meidän talo on kukkulan päällä, joten täältä näkee merelle sekä etelää (Aarhusin keskustaa) että itää (Risskovia) kohti katsottaessa. Koska Tanska on tunnettu pitkistä hiekkarannoista, kävimme tietysti tarkastamassa Risskovin hiekkarannat. Mitä lähemmäs merenrantaa tulimme, sitä isompia ja hienompia taloja näimme. Oli helppo huomata, että Risskov on varakasta aluetta. Kyllä siellä itsekin viihtyisi, valkoinen hiekkaranta ja metsä ihan vieressä. Nyt kun sopiva löhöilyranta on löydetty, täytyy vain odotella sopivaa hellesäätä rantapäivälle. Tällä hetkellä rannalla käy vielä turhan viileä tuuli.

Aarhusin sataman nostureita kuvan oikeassa reunassa.

Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa myös toista tanskalaisille tärkeää asiaa, nimittäin Tanskan kuningatar Margrethea. Kuningatar täytti vähän aikaa sitten 75 vuotta, ja kävi sen kunniaksi miehensä kanssa vierailulla Aarhusissa. Kuningatar Margrethe opiskeli aikoinaan Aarhusin yliopistossa politiikan tutkimusta  1961-1962. Kuningatar tervehti alamaisiaan hevosvaunustaan samalla kun hän matkasi kohti kaupungintaloa ennalta ilmoitettua reittiä pitkin. Päätimme mennä keskusaukion lähelle odottamaan juhlakalun ohimarssia. Olimme paikalla hyvissä ajoin 30 min etukäteen, ja paikalla oli vasta muutamia kymmeniä ihmisiä, TV-kuvausryhmä ja poliiseja noin 10 metrin välein tien molemmin puolin. Aikamme odoteltuamme väkeä alkoi kerääntymään yhä enemmän ja enemmän ja meidän piti olla tarkkana, ettei kukaan tulisi eteemme, jotta voisimme mahdollisesti nähdä jotakin. Etenkin Metteä ärsytti ihmismäärä, joka yritti tulla hänen paikalleen tai eteen. Lopulta näimme kuinka moottoripyöräpoliiseja ja polkupyöräpoliiseja saapui katua pitkin ohitsemme valot vilkkuen ja tiesimme, että nyt on kulkue lähellä. Poliisien jälkeen ratsastivat kuninkaalliset ratsujoukot ja torvensoittajat. Fanfaarin kajahtaessa soimaan näimme, kuinka kuningattaren vaunu lähestyi salaisen palvelun Land Rover takanaan ja puolihölkkäävät agentit ympärillään. Perässä tuli vielä lisää ratsujoukkoja ja viimeisenä ruosteinen volkkarin pakettiauto, jossa istui ikävystyneen näköisiä poliiseja. Tässä vaiheessa väkeä oli kerääntynyt runsaasti joka puolelle, ja parvekkeille oli ilmestynyt katsojia tanskanlippu kädessään. Pian kulkue olikin jo ohi, ja ihmiset hajaantuivat jatkamaan matkaansa.

Vaunuissa valkoiseen pukeutunut kuningatar Margrethe II  vieressään miehensä, prinssi Henrik.

Lauantaina 11.4. kävimme ennakkoäänestämässä Suomen eduskuntavaaleissa. Tanskassa oli kaksi äänestyspaikkaa, joista toinen Aarhusissa Suomen kunniakonsulaatissa, joten ei tarvinnut onneksi lähteä Kööpenhaminaan asti äänestämään. Äänestyspaikka oli auki klo 12-15 eli vain kolmen tunnin ajan. Erikoista oli, paikalla ei ollut yhtäkään perinteistä äänestyskoppia, vaan kukin meni vuorollaan äänestykseen varattuun huoneeseen kirjoittamaan numeron lappuun. Huone oli oikein hieno, ja oli mukavaa istahtaa sohvalle numeroa kirjoittaessa. Äänestäminen sujui hyvin, eikä äänestyspaikalla ollut juurikaan ruuhkaa, vaikka paikka oli auki niin vähän aikaa.

Meten suosikkimaiden eli Suomen ja Hollannin konsulaatit samassa paikassa!

Lappu ovessa kertoi, että täällä järjestetään eduskuntavaalit.

Viime viikonloppuna saimme taas vieraan Suomesta, kun Tommin pikkusisko tuli käymään Aarhusissa. Sisko yöpyi hotellissa lähellä peurapuistoa, jossa olimme jo aiemmin käyneet. Sijainti oli oikein hyvä: hotelli sijaitsi merenrannalla rauhallisella alueella. Merinäköalalla varustettu huone kahdella sängyllä ja aamupalalla oli kuitenkin halvin majotusvaihtoehto, sillä viikonlopulle sai ostettua huoneen hyvään tarjoushintaan. Varmasti paljon viihtyisämpi vaihtoehto kuin yöpyä meidän lattialla. Sää kyseisenä viikonloppuna olikin paras tähän mennessä. Saimme lisäksi kämppikseltämme vieraallemme pyörän lainaan, joten kaupungin nähtävyyksien kiertäminen oli todella vaivaton ja mukava kokemus. Päätimme lauantai-iltana lähteä katsastamaan millainen Aarhusin keskutan yöelämä on. Menimme Skru ned -nimiseen yökerhoon, sillä emme päässeet maankuuluun Train-klubiin kutsuvierasillan takia. Musiikki oli ok, mutta volyymi oli melko korkea, joten emme viihtyneet kyseisessä paikassa yksiä juomia pidempään. Päätimme siirtyä kaupungintalon lähellä sijaitsevaan Sherlock Holmes -pubiin, jossa Tommi oli halunnut käydä siitä asti kun hän sen ensimmäisten viikkojen aikana huomasi. Paikka oli erittäin hienosti sisustettu ja ilmapiiri oli todella viihtyisä. Juomat olivat kuitenkin kalliita, sillä olut ja siideri maksoivat yhteensä 13e. Paikalle saapui kitaransoittaja, joka oli taitava, mutta äänentaso nousi niin paljon, että päätimme lähteä kohti kotia. Kello oli muistaakseni 02:00 kun poistuimme juottolasta. Olimme päättäneet jatkaa kaupunkikierrosta pyörillä aikaisin sunnuntaina, joten oli ehkä viisaampaa vetäytyä unille. Tommista oli hieman jännittävää päästää pikkusisko yksin pyöräilemään hotellia kohti, mutta matkaa ei ollut kuin 3 km ja reitti oli yksinkertainen, sillä se meni rantaa pitkin. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Maanantaiaamuna vieraamme jatkoi matkaa, ja meillä alkoi taas arki.

Peurapuiston lammestakin olivat jäät jo lähteneet.

Näin mahtavia sarvia emme viime vierailullamme nähneetkään.

Hyvä keli kaupunkikierrokselle.

Peurapuiston lähellä sijaitseva huvila/linna, jonka edessä näimme hääparin valokuvaussession.

Rohkeimmat uskaltautuivat pulahtamaan mereen.

Kaupunginteatteri.

Aarhusin tuomiokirkko

Kaupunkikierroksen jälkeen oli mukava levähtää yliopiston puistossa.

Pääsiäislomareissun 3. osa: Haag, Leiden, Amsterdam ja päivä Keukenhof-kukkapuistossa

Huhtikuun 1. päivän aamuna pääsimme Meten host-isän kyydissä Assenin juna-asemalle, josta lähdimme junalla kohti Haagia. Tällä kertaa maisemat olivat Metellekin uusia, sillä juna Haagiin kulki uutta rautatietä pitkin. Juna kulki halki Flevoland-provinssin, joka oli aikoinaan pelkkää vettä, kunnes hollantilaiset päättivät kuivata merestä uuden alueen peltoja varten 1950–1960-luvulla. Maisema on muuten tylsän tasainen ja peltoinen, mutta Lelystadin kaupungin jälkeen juna kulkee aivan Oostvaardersplassen-luonnonsuojelualueen vieressä. Kyseisellä alueella elelee mm. yli 1000 konik-hevosta, joten näimme junan ikkunasta hevoslaumoja. Maisemasta tuli mieleen Afrikan savannit: tasainen, heinikkoinen maasto, eläinlaumoja ja matalia puita. Maassa näytti lojuvan paljon puunkappaleita, mutta ei ole tietoa olivatko ne siinä edellisen päivän myrskyn jäljiltä vai jostakin muusta syystä.

Konik-hevosia

Varmaan jonkinlaisia peuroja (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla).

Haagiin päästyämme kävelimme juna-asemalta kaupungin keskustassa sijaitsevaan hostelliimme. Tommi ei ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt hostellissa, joten Metteä hieman arvelutti mitä Tommi sanoisi majoitusoloista. Hostelli oli kuitenkin melko siisti, ja vessat ja suihkut oli remontoitu vähän aikaa sitten. Remontti oli ilmeisesti vieläkin vähän vaiheessa, sillä esimerkiksi rappukäytävä näytti hyvin keskeneräiseltä. Kuuden hengen huoneemme oli melko ahdas, mutta muuten ihan mukava.

Lähdimme seuraavaksi syömään lounasta ja tekemään kävelykierroksen kaupungissa. Haagissa käveleminen on välillä melko vaarallista, sillä liikenne on hyvin kaoottinen. Monilla kaduilla jalkakäytävän ja pyörätien raja oli hyvin epämääräinen, ja pyörät ja skootterit suihkivat ohi kovaa vauhtia. Erityisesti skootterit olivat todella vaarallisia, ja meinasimme jäädä alle parikin kertaa. Lisäksi piti vielä varoa takaa ja sivulta hiipiviä raitiovaunuja. Hollannissa liikkuminen on yleensä melko selkeää ja turvallista, mutta ainakin Haag on poikkeustapaus. Myös Amsterdamissa liikkuminen voi olla hankalaa ja vaarallista, mutta se johtuu Meten kokemuksen mukaan suuresta ihmismäärästä eikä skootterikuskien holtittomasta ajotavasta kuten Haagin tapauksessa.

Kiinalainen kaupunginosa

Binnenhof

Binnenhof ja oikeassa reunassa Mauritshuis-taidemuseo

Binnenhof ulkoapäin. Täällä sijaitsee mm. Hollannin parlamentti ja pääministerin toimisto.

Vanhoja taloja ja uusia taloja.

Tommin ensimmäinen yö hostellissa sujui hyvin. Mette oli varautunut muiden kuorsaukseen korvatulpilla, jotka toimivat oikein hyvin. Tommia kuorsaus ei häirinnyt ilman korvatulppiakaan. Kävelimme aamulla juna-asemalle, josta lähdimme junalla Leideniin. Matka ei kestänyt kuin noin vartin verran. Leidenissä kävimme ostamassa turisti-infosta bussi- ja pääsyliput Keukenhof-kukkapuistoon, joka on yksi Hollannin suosituimmista turistikohteista. Vaikka tulppaanikausi ei ollutkaan vielä alkanut, puistossa oli silti valtava määrä erilaisia kukkia. Myös turisteja oli paljon, erityisesti Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean suunnalta, mutta tulppaaniaikaan ruuhka olisi ollut paljon pahempi. Vaikka kumpikaan meistä ei ole erityisen kiinnostunut kukista ja erotamme hädin tuskin tulppaanin ja krookuksen toisistaan, Keukenhofissa kannatti kuitenkin käydä. Aurinkokin paistoi mukavasti, mutta tuuli oli melko viileä. Vaikka tulppaanit eivät vielä kukkineet ulkona, pääsimme näkemään niitä ihan tarpeeksi sisätiloissa.

Nähtiin kuitenkin kukkapeltoja, vaikka tulppaanipellot jäivät nyt näkemättä.

Täällä taitaa olla muutama muukin...

Keukenhofin kartta

Harmi että oltiin vähän liian aikaisessa, kukkamosaiikki olisi varmaan ollut hieno.

Tommi päätti vähän maalailla kahvitauolla.

Pikaisen maalaustuokion (ks. kuva yllä) jälkeen päätimme lähteä takaisin Leideniin. Kumpikaan ei ollut kyseisessä kaupungissa ennen vieraillut, joten teimme nopean nähtävyyskierroksen. Yritimme lisäksi löytää Metelle uutta käsilaukkua, mutta sen täydellisen löytäminen taitaa olla mahdotonta. Ehdimme juuri ja juuri palata takaisin juna-asemalle ennen kuin alkoi satamaan.

Tuulimylly Leidenissä

Leidenin keskustaa

Illalle olimme varanneet liput Fast and Furious 7 -elokuvan "ensi-iltaan". Tommi olikin edelliset kuusi kyseistä hurjastelusaagaa olevaa leffaa nähnyt, ja pitihän se viimeisinkin väännös käydä katsomassa, Elokuvassa erikoista oli se, että yksi päähenkilöistä oli kuollut kesken kuvausten auto-onnettomuudessa, joten oli erikoista nähdä kuinka hänen roolinsa oli toteutettu tietokonetekniikalla ja olisiko hänelle omistettu joku tribuutti-kohtaus. Hollanti-tekstitykset eivät Tommin juonen seuraamista haitanneet, sillä ennalta-arvattava elokuva toisti hyvin pitkälti kaikki edellisissä osissa nähdyt kohtaukset ja letkautukset. Mielenkiintoisen leffasta teki Jason Stathamin (aka Transporter) sekä Vin Dieselin välinen eeppinen taistelu läpi koko elokuvan. Meten mielestä elokuvassa oli liikaa autoja ja vähäpukeisia naisia.

Ratsupoliisit partioivat illalla kadulla. Nähtiin myös polkupyöräpoliiseja, joiden polkupyörissä oli sama kuviointi kuin poliisiautoissa.

Seuraava päivä oli matkamme viimeinen päivä, sillä illalla lensimme takaisin Tanskaan. Ehdimme kuitenkin viettää päivän Amsterdamissa, koska lento lähti vasta kymmenen aikaan illalla. Menimme siis perjantaiaamuna junalla Haagista Amsterdamiin, jossa jätimme matkalaukut juna-aseman säilytyslokeroihin. Säilytyslokeroiden luona oli hirmuinen ihmisruuhka, sillä kaupunkiin oli tullut valtavasti turisteja pääsiäislomaa viettämään. Onneksi onnistuimme vielä löytämään kaksi vapaata lokeroa laukuillemme. Tommi oli Amsterdamissa ensimmäistä ja Mette varmaan viidettä kertaa. Meten viime käynnistä oli kulunut noin neljä vuotta, joten kaupunki ei kuitenkaan ollut enää tuoreessa muistissa. Tommi oli kovasti odottanut pääsevänsä käymään Punaisten lyhtyjen alueella, joten suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Tommia kiinnosti tietää, olisiko paikka maineensa veroinen. Hetken harhailun jälkeen löysimme oikeille pikkukaduille. Tommin mielestä alueelle tultiin todella yllättäen, koska missään ei ollut "varoituskylttiä" alueelle saapumisesta. Kävelimme pari kadunpätkää ja lähdimme sitten kohti Dam-aukiota. Aukion kulmalla kävimme ostamassa turistipuodissa matkamuistoksi Hollannin lippu -haalarimerkit. Sen jälkeen kävelimme Museoaukiolle, jossa mm. van Gogh -museo ja Rijksmuseum sijaitsevat. Emme kuitenkaan menneet yhteenkään museoon, vaan istuskelimme vesialtaan reunalla ja nautimme auringonpaisteesta (ja illalla tietysti havaittiin, että Mette oli jo ehtinyt palaa auringossa).

Dam-aukio ja kuninkaallinen palatsi

Kansallismonumentti toisen maailmansodan muistoksi

Altaan päässä Rijksmuseum ja I amsterdam -kirjaimet

Kun lähdimme kävelemään takaisin asemalle päin, kaupungissa tuntui olevan vielä pahempi tungos kuin tullessa. Yritimme kiertää vähän syrjäisempien katujen kautta, mutta ihmisiä oli kaikkialla. Pelkästään kadun yli pääsiminen oli todella vaikeaa, sillä jalankulkijamassojen lisäksi kaduilla kulki paljon pyöriä, skoottereita, autoja ja raitiovaunuja. Meinasimme taas jäädä skoottereiden ja pyörien alle monta kertaa. Montakohan ihmistä Amsterdamin liikenteessä loukkaantuu päivässä? Lopulta pääsimme takaisin juna-asemalle, ja laukut haettuamme nousimme heti ensimmäiseen Schipholin lentokentälle menevään junaan.

Olimme lentokentällä reippaasti etuajassa ja turvatarkastuksessakaan ei ollut pitkää jonoa, joten meillä oli paljon aikaa ennen lennon lähtöä. Kävimme syömässä pasta bolognese -annokset yhdessä lentokentän ravintoloista, minkä jälkeen kulutimme aikaa haistelemalla läpi kaikki hajuvesipuodin Top10-listalle valitut miesten tuoksut. Lopulta menimme istumaan lähtöporttimme vieressä sijaitsevaan kahvilaan, jossa joimme lasilliset viiniä ja olutta. Ehdimme myös käydä kokeilemassa viiden minuutin hierontalaitteen, mutta koska istuinta ei voinut säätää käyttäjän pituuden mukaan, laite hieroi Meten päätä eikä hartioita. Tommi sitä vastoin oli vähän liian pitkä, koska hartiahieronta osuikin selkään.

Lopulta nousimme lentokoneeseen. Lentomatka kesti vain noin puolitoista tuntia, joten olimme perillä Kööpenhaminan lentokentällä jo ennen kahtatoista yöllä. Koska matkalaukkujen odottelussa meni pitkään, emme ihan ehtineet seuraavaan Aarhusiin menevään junaan. Jouduimme odottamaan kentällä kaksi tuntia seuraavaa junaa, joka lähti kello kahdelta yöllä. Juna kuljetti meitä vain noin 1,5 tunnin ajan, sillä Slagelsessa piti vaihtaa junabussiin. Bussimatka kesti vielä kolme tuntia, mutta Mette nukkui koko matkan tunnin pätkissä. Tommi vain lähinnä nuokkui, joten matka tuntui Tommista paljon pidemmältä kuin Metestä. Puoli seitsemältä lauantaiaamuna olimme viimein perillä Aarhusin keskustassa, ja hieman seitsemän jälkeen olimme kotona. Kävimme vain suihkussa ja menimme sitten heti nukkumaan. Melkoinen reissu! Onneksi lomapäiviä oli kotiinpaluun jälkeen jäljellä vielä muutama, joten ehdimme toipua reissaamisesta ennen kuin yliopisto taas jatkui.