sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vi taler dansk

Viime tiistaina meillä oli ensimmäinen tanskantunti! Tunnit järjestetään Lærdansk-kielikoulussa tiistaisin ja torstaisin 16:30–18:40 noin kilometrin päässä meidän talolta. Kielikoulu on tosi iso ja hieno. Rakennus on melko uuden näköinen, ja koululta pystyy lainaamaan kannettavan tietokoneen oppitunnin ajaksi. Kielikoulussa on myös tilava lounasravintola/kahvila. Meidän kurssilla on ollut heti alusta lähtien hyvä ryhmähenki, ja oli mukavaa että samalle kurssille sattui pari ennestäänkin tuttua vaihtaria. Opiskelijoita on aika monesta maasta: Saksasta, Itävallasta, Kiinasta, Australiasta, USA:sta, Slovakiasta, Kamerunista, Meksikosta, Brasiliasta, Italiasta, Espanjasta ja tietysti me kaksi Suomesta. Opettaja on mukava tanskalainen nainen. Tunneilla harjoitellaan paljon tanskan ääntämistä, mikä onkin varmaan vaikein asia tanskan opettelussa. Tällä viikolla ollaan jo opittu esittelemään itsemme ("Jeg hedder Mette/Tommi, hvad hedder du?") ja kertomaan mistä maasta ollaan kotoisin ja mitä kieltä puhutaan. Ollaan opittu myös ääntämään aakkoset. Varsinaisen tuntiopetuksen lisäksi tanskankurssiin kuuluu myös nettitehtäviä. Tähän mennessä tanska on tuntunut ääntämistä lukuunottamatta helpolta, mutta on vain mukavaa että edes yksi kurssi on helppo. Molekyylibiologian Host-Microbe Interactions -kurssissa on ihan tarpeeksi pohdittavaa, joten tanskantunnit ovat suorastaan rentouttavia. Kunpa olisi jo tiistai-iltapäivä! Kaiken lisäksi tanskantunnit ovat täysin ilmaisia. Tämän lukukauden aikana ehditään suorittamaan vain kaksi ensimmäistä kurssia, mutta jos jäisimme Tanskaan pidemmäksi aikaa, meillä olisi 1,5 vuotta aikaa suorittaa myös loput kolme kurssia tanskan perusopinnoista. Jos peruskurssit saa suoritettua määräajassa, myös jatkokurssit ovat ilmaisia. Periaatteessa pystyisimme jatkamaan tanskanopintoja ilmaiseksi jos joskus tulisimme takaisin Tanskaan esimerkiksi töihin, sillä kello pysäytetään siksi aikaa kun ihminen muuttaa pois Tanskasta. Takaisin palatessa kieliopintoja voi jatkaa siitä mihin jäi. Ihan kiva juttu, sillä eihän sitä koskaan tiedä jos päätyisikin joskus töihin Tanskaan. Mette (tanskalaisittain äännettynä "Mede") ainakin on niin yleinen nimi Tanskassa, että olisi helppo sulautua massaan.

Perjantaina käytiin taas perjantaibaarissa, tällä kertaa kieltenopiskelijoiden järjestämässä. Kävimme tilaamassa oluet ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta baarista ja lähdimme tutkimusretkelle kyseisen yliopistorakennuksen ylempiin kerroksiin, sillä sinnekin näkyi menevän ihmisiä. Löysimme samasta rakennuksesta ainakin kaksi muuta perjantaibaaria. Liikkeellä oli paljon ihmisiä naamiaisasuissa, sillä tällä viikolla Tanskassa on juhlittu laskiaista (tanskaksi "fastelavn"). Varsinainen juhlapäivä, laskiaissunnuntai, oli tasan viikko sitten. Naamiaisasuun pukeutuminen laskiaisena on yleensä lasten juttu, mutta opiskelijat ovat varmaan poikkeus. Suomesta poiketen Tanskassa laskiaisperinteeseen ei kuulu mäenlasku (kun ei ole luntakaan), vaan kissan hakkaaminen pois tynnyristä. Ennen vanhaan tynnyriin ihan oikeasti suljettiin musta kissa, ja tynnyri hakattiin hajalle, jotta kissa lähtisi juoksemaan karkuun. Nykyään ei onneksi enää rääkätä kissoja, vaan kissan kuvalla koristeltu tynnyri täytetään karkeilla. Tynnyriperinteeseen kuuluu myös "kissojen kuninkaan" ja "kissojen kuningattaren" kruunaaminen: kuningattaren arvon saa se, joka rikkoo tynnyrin ensimmäisenä niin että karkit valuvat ulos, ja kuningas on se, joka hajottaa tynnyrin viimeisen palasen. Meiltä tanskalainen laskiainen jäi tällä kertaa kokematta, koska tiistai-iltana ei enää jaksettu lähteä vaihtareiden laskiaisjuhliin erittäin pitkän päivän jälkeen.

Lauantaina satoi räntää melkein koko päivän, joten vietettiin aamupäivä ja iltapäivä kotona. Illalla lähdimme kämppäkavereiden kanssa syömään keskustassa sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli tosi hyvää ja hintakin ihan sopiva. Tommi söi pitsaa ja Mette lasagnea. Jälkiruuaksi tilasimme yhteisen suklaamoussen kermavaahdolla. Oikein kiva ilta.

Keskustassa matkalla ravintolaan.
Tänään kävimme kämppisten kanssa tutustumassa noin puolen tunnin bussimatkan päässä sijaitsevaan Moesgaard-museoon, jonka näyttelyt kertovat mm. sekä vanhoista että nykyisistä kulttuureista, arkeologisista löydöistä ja ihmisen kehityksestä. Moesgaard Museum on todella erikoinen paikka, ja näyttelyt on toteutettu hyvin elävästi. Museossa viettää helposti tuntikausia siltikin näkemättä ja kokematta aivan kaikkea, joten vierailuun on parasta varata koko päivä. Kannattaa käydä katsomassa!

Museo kohoaa rinteestä. Lehdessä oli jokunen viikko kuva siitä, kun ihmiset laskivat mäkeä museon katolla.

Sisäänkäynti.
Meten uusi kaveri.
Muinaisen auringonpalvojakansan uskomuksia kuuntelemassa. Kertomuksen mukaan maailma jakautuu ylä- ja alamaailmaan. Lintu kuljettaa auringon veneestä ylämaailman taivaalle, jossa hevonen vetää auringon maailman toisella puolella olevaan veneeseen. Käärme hakee auringon veneestä ja kuljettaa sen alamaailmaan. Kala ohjaa auringon alamaailmassa jälleen maailman toiselle puolelle veneeseen, josta lintu taas hakee sen taivaalle.
Tommin uusi kaveri.
Matkalla museon katolle.


Itämeri näkyy metsän takaa.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Opiskelijan arki

Viime viikko oli hyvin arkinen viikko. Käytiin yliopistolla luennoilla, labrassa ja tehtävätapaamisissa. Host-Microbe Interactions -kurssin opiskelumateriaaleihin kuuluu monta kymmentä tutkimus- ja katsausartikkelia, joten opiskeluun kuluu paljon aikaa. Luettavien artikkelien määrä on niin valtava, että me ollaan useimmiten luettu vain ne artikkelit, jotka kuuluvat kolme kertaa viikossa oleviin tehtävätapaamisiin. Tehtävätapaamisissa käydään ryhmissä läpi artikkeleihin liittyvät kysymykset, joihin on pitänyt miettiä vastaukset kotona. Erityisesti tehtävätapaamisissa huomaa melko selkeän eron Tanskassa opiskelun ja Suomessa opiskelun välillä: täällä ryhmissä on välillä vaikea saada puheenvuoroa, kun opiskelijat aloittavat kiivaan keskustelun artikkelin aiheeseen liittyen. Olemme kuitenkin saaneet esitettyä oman mielipiteen asioista, ja eipähän ole tarvinnut istua vaivaannuttavassa hiljaisuudessa. Opiskelijat – niin tanskalaiset kuin ulkomaalaisetkin – vaikuttavat todella fiksuilta ja motivoituneilta, joten ryhmäkeskustelut ja labraryhmät toimivat hyvin.

Maisema Zoofysiologi-rakennuksesta satamaan ja keskustaan päin.
Biologian opiskelijoiden oma rakennus puiden takana keskellä.

Tommin kokeellinen viruskurssi etenee jälleen alkuperäisen ohjaajan vetämänä, ja virus-DNA:t saatiin kuin saatiinkin käyttöön. Tutkittavat virukset arvottiin ryhmille, ja Tommin ryhmä sai ebolan! Melkoinen jackpot. :D Kurssin eteneminen kuitenkin hidastui viikolla, joten joudumme jättämään tutkimuksen hieman kesken ajanpuutteen vuoksi. Tarkoituksena on siis tutkia virusten kuoriproteiineja ja mahdollisesti selvittää/kehittää ihmisen immunopuolustuksen aktivoiva rokote. Työmme on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka lopputuloksena voisi olla tehokas rokote vaarallista virusta vastaan.

Arpalippu.
Viruslabrassa on tiivis tunnelma.
Myös Meten ryhmän kasvitutkimus on sujunut hyvin. Viime perjantaina ei vielä näkynyt yhtäkään juurinystyrää, mutta se oli odotettavissa, sillä kasvit olivat kasvaneet vasta viikon ajan. Jos kaikki menee hyvin, seuraavana perjantaina pitäisi ehkä jo nähdä jotakin.

Kevään ensimmäiset kukkaset takapihalla.
Opiskelun lisäksi viime viikkoon mahtui kahdet vaihto-opiskelijoiden juhlat Studenterhusissa tiistaina ja lauantaina. Tiistain juhlat olivat eräänlaiset tervetulojuhlat kaikille uusille Aarhusin yliopiston vaihtareille, ja väkeä olikin paikalla runsaasti. Juhlat olivat ihan mukavat, mutta musiikin äänenvoimakkuus oli meidän mielestä aivan liian kova. Juhlista katoaa idea, jos ei pysty keskustelemaan kavereiden kanssa. Illan mittaan äänenvoimakkuus vain kasvoi entisestään, joten sanoimme kavereille heippa ja menimme vielä joksikin aikaa istuskelemaan alemmassa kerroksessa sijaitsevaan opiskelijabaariin, jossa musiikki soi mukavan hiljaa taustalla.

Keskiviikkona kävimme viemässä Tommin polkupyörän korjaamoon puhjenneen renkaan ja kuluneiden jarrupalojen vuoksi. Hintaa operaatiolle tuli lähestulkoon saman verran kuin mitä itse pyörä maksoi, mutta toivottavasti pyörä nyt pysyy ehjänä loppukevään ajan. Samalla reissulla kävimme myös läheisessä ostoskeskuksessa, joka oli täynnä talvilomaa viettäviä lapsiperheitä. Ostoskeskus on kooltaan ehkä vähän Jyväskylän Forumia pienempi, mutta kuitenkin isompi kuin Jyväskeskus. Ostoskeskuksessa sijaitseva Føtex-päivittäistavarakauppa on paras kauppa, jossa ollaan tähän mennessä käyty: sieltä löysimme vihdoinkin lattialuutun – kuukauden etsinnän jälkeen! Tanskassa kaupassa käynnin ongelma on se, että kaikki lähistöllä olevat ruokakaupat ovat noin K-marketin kokoisia, mutta niissä on erittäin huono valikoima. Monen perustavaran (mm. postimerkkien ja ilmastointiteipin) ostaminen on tehty hirveän vaikeaksi, sillä niitä ei yksinkertaisesti löydy useimmista kaupoista. Meiltä puolen kilometrin säteellä sijaitsee kolme kauppaa – Netto, Fakta ja Aldi – mutta kauppojen määrästä ja läheisyydestä ei ole paljon iloa suppean valikoiman takia. Faktan lihaosasto on oikeastaan vain jauhelihaa (joko sika-, nauta- tai sika-nauta-jauhelihaa), mutta maitohylly hyvä. Neton lihaosasto on parempi, mutta maitohylly huonompi kuin Faktassa. Aldista taas on vaikea löytää oikeastaan mitään. Tähän mennessä isoin näkemämme päivittäistavarakauppa on ollut Føtex, mutta sekin on kooltaan vain pienen K-supermarketin luokkaa, ja se sijaitsee vähän liian kaukana päivittäisten ruokaostosten tekemiseen. Kaupassa käynti ei siis ole helppoa, ja siihen pitääkin ottaa jonkinlainen aarteenetsintäasenne. Ruokakerman ja postimerkkien löytyminen oli suuri saavutus, mutta ilmastointiteippi on vielä löytämättä. Pitää varmaan lähteä toiselle kierrokselle Føtexiin tai vaihtoehtoisesti keskustan erikoisliikkeisiin. Tanskan kieli ei sentään aiheuta päänvaivaa kaupoissa, sillä tuotteen sisältö on yleensä joko itsestään selvä tai nimen ymmärtää ruotsin tai välillä hollanninkin kautta. Hyvin usein nimi ja sisältö lukevat tuotteessa myös suomeksi. Kämppäkavereillamme on kielen suhteen paljon enemmän vaikeuksia. Mutta on tanskalaisissa ruokakaupoissa yksi hyväkin asia, nimittäin viinihylly!

Lauantaina oli ystävänpäivä, joten Studenterhusissa oli juhlat Valentine’s Day -teemalla. Tällä kertaa ihmisiä oli paikalla huomattavasti vähemmän kuin tiistaina, mikä johtui luultavasti siitä, että monet olivat viettäneet edellisen illan perjantaibaareissa. Tällä kertaa musiikki ei pauhannut tarpeettoman kovalla, joten juhlissa pystyi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Löysimme pari luennoilta ja labraryhmistä tuttua ihmistä, joiden kautta tutustuttiin moneen biologianopiskelijaan ja myös muiden alojen opiskelijoihin. Siirryimme tälläkin kertaa jatkoille alakerran baariin, jossa meillä oli oikein mukavat keskustelut muiden vaihtareiden kanssa. Kahden aikoihin yöllä porukka päätti lähteä jatkamaan keskustan baareihin, ja mekin lähdettiin mukaan katsomaan miltä siellä näyttää. Emme kuitenkaan viihtyneet keskustassa kovin pitkään, sillä baari oli tupaten täynnä ja kova musiikki esti taas juttelun. Kellokin alkoi olla paljon, joten lähdimme kävellen kotiin. Onneksi sunnuntaiaamuna sai nukkua pitkään, ja sunnuntaipäivä käytettiin rankasta viikosta toipumiseen kotona löhöillen.


Tänään jatkui taas (ainakin sään puolesta) harmaa arki, mutta huomenna alkavia tanskan kielen tunteja odotamme mielenkiinnolla. Mette jo vitsailikin labraryhmäläisten kanssa, että keskiviikosta lähtien puhutaankin sitten vain tanskaa. Molemmilla on tavoitteena oppia tanskaa edes sen verran, että sillä pärjää arkielämässä, mutta jos tanska lähtee sujumaan, niin mielellään sitä opettelee enemmänkin.

Tässä vielä muutama kuva ystävänpäivän pyöräretkestä läheiseen metsään nimeltä Riis Skov.

Rantaan on jyrkkä pudotus. Rannassa kulkee junarata ja autotie.
Tommi kuvaa merimaisemaa.
Helmikuussa metsä on vielä melko ankean näköinen.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Museoita, perjantaibaareja ja peuroja

Kuluneen viikon aikana ehdittiin tehdä kaikenlaista, joten tästä tulee varsin pitkä blogiteksti. Aloitetaan vaikka vierailusta ARoS-taidemuseoon viikko sitten lauantaina 31.1. Taidemuseon näyttelyt ovat suurimmaksi osaksi nykytaidetta, ja esillä oli sekä perinteisiä maalauksia ja veistoksia että kaikenlaisia erikoisempia teoksia videoista erilaisiin installaatioihin. Erityisesti mieleen jäivät taidemuseon katolla sijaitseva "Your rainbow panorama" eli sateenkaarirengas josta voi katsoa maisemia, alakerran huone joka oli täynnä sumua, jonka väri vaihtui eri osissa huonetta, Ron Mueckin lähes 5-metrinen "Boy"-jättiläisveistos, Michael Kviumin oudot naamakuvat (http://en.aros.dk/exhibitions_/2014/michael-kvium-fools/) ja Janet Cardiffin ja Georg Bures Millerin erikoiset, välillä suorastaan pelottavat installaatiot (http://en.aros.dk/exhibitions_/2014/janet-cardiff-george-bures-miller/). Kumpikaan meistä ei ole erityisen innostunut modernista taiteesta, mutta taidemuseovierailu oli silti mielenkiintoinen.

ARoS Aarhus Art Museum






Sumuhuone


"Boy"
Yliopistolla riitti tällä viikolla paljon tekemistä joka päivä. Meten ryhmän kasvitutkimuksen valmisteluissa meni paljon aikaa, mutta nyt kun kasvit on laitettu kasvamaan, niistä täytyy käydä laskemassa juurinystyrät vain kerran viikossa. Työläintä oli valmistella kasvatusmaljat ja siirtää kasvamaan lähteneet taimet idätysmaljoilta kasvatusmaljoille. Tommin virusryhmällä työt ovat vielä alkutekijöissään, koska kurssin pitäjät odottelevat vieläkin lupaa niilinviruksen ja MERSin käyttämiseen. Ebolaan lupa jo saatiin, mutta labran alkuperäisen ohjaajan poisjääminen ei kuitenkaan lupaa hyvää. Ensi viikolla saamme viimeistään tietää mihin solututkimus keskittyy. Viime viikot on lähinnä harjoiteltu eri menetelmiä ja tehty omille tuloksillemme vertailukohta. Kiinnostavinta on ollut uuden Flow cytometrin eli proteiinien tutkimiseen ja rakennesuunnitteluun soveltuvan laitteen käyttäminen. Tutuksi on tullut myös työskentely kansainvälisessä ryhmässä, jossa on Tommin lisäksi ranskalainen ja tanskalainen jäsen.

Siemenet aseteltiin maljoille maanantaina, ja tältä ne näyttivät perjantaina.

Kasvamaan lähteneet taimet siirrettiin pinseteillä juuri edellä kukin omaan reikäänsä. Yhdelle neliskanttiselle kasvatusmaljalle mahtuu kymmenen tainta. Maljalle valettu agargeeli sisältää kasvien tarvitsemat ravinteet. Geelin päälle aseteltu suodatinpaperi estää juurten kasvamisen geelin sisään. Siirron jälkeen maljalle pipetoitiin bakteeriliuosta, jotta juuriet alkaisivat muodostaa bakteereja sisältäviä nystyröitä.

Kasvatushuone. Todellisuudessa huone on kirkkaan valkea.

Kasvitutkimuksemme kaikki 36 maljaa eli 360 kappaletta Lotus japonicus -hernekasvia.

Sillä välin viruslabrassa: western blottauksen välissä ehtii tehdä omia tutkimuksia.
Rankan viikon jälkeen lähdettiin perjantaina parin kämppäkaverin kanssa perjantaibaarikierrokselle. Suuntasimme illalla kahdeksan aikoihin filosofian laitokselle, jossa oli ollut juhlat käynnissä jo koko päivän. Filosofian laitoksen perjantaibaari sijaitsi pienessä kerhohuoneessa rakennuksen ehkä viidennessä kerroksessa, joten tuli ensimmäistä kertaa mentyä baariin hissillä. Aikaisempi perjantaibaarikokemuksemme oli opiskelijatalosta, ja silloinkin perjantaibaari järjestettiin ihan oikeassa baarissa, joten koimme nyt ensimmäistä kertaa todellisen perjantaibaarin eli juhlat yliopistolla. Tuntui oudolta juoda olutta yliopiston käytävillä. Vähän samanlainen tunnelma kuin yökoulussa (mutta tietysti ilman olutta). Juomat olivat halpoja: olutpullo maksoi vain 5 kruunua eli alle 70 senttiä. Filosofian laitoksen perjantaibaari loppui jo yhdeksältä, joten menimme seuraavaksi teologian laitokselle, jonka perjantaibaari oli auki pidempään. Teologian laitoksen baari oli paljon isompi, ja juomia myytiin kahdelta omatekoiselta tiskiltä. Tunnelma oli mukava ja tupa täynnä porukkaa. Kiinnostaisi kyllä tietää, kuka joutuu siivoamaan perjantaibaarien jäljet. Mitähän Jyväskylässä sanottaisiin, jos opiskelijat pistäisivät joka perjantai baarit pystyyn yliopiston tiloissa? Perjantaibaarikierros oli oikein mukava, ja perjantaibaarien aikaisen aloituksen ansiosta kotiinkin päästiin jo puolenyön aikaan. Kun kalleinkin juoma maksoi vain 10 kr eli 1,34 euroa, ei perjantai-ilta päässyt rasittamaan kukkaroa. Mainio tanskalainen perinne tuo perjantaibaari eli fredagsbar!

Väkeä teologian laitoksen sisäänkäynnillä.

Teologian laitoksen perjantaibaarin tunnelmaa. Joillakin näkyi Raamattu-aiheisia tatuointeja ja infotelkkarin mainokset olivat uskontoaiheisia. Muuten ei olisi arvannut missä ollaan.
Juhlat ohi, kuka siivoaa?
Lauantaina 7.2. kävimme Steno Museet -tiedemuseossa, joka sijaitsi aivan biologian rakennuksen vieressä kampuksella. Museosta Mette oli kuullut kaveriltaan, joka mainitsi, että biologien ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi museossa oli tänä viikonloppuna avaruusteema. Sunnuntaina museossa olisi vieraillut myös ensimmäinen tanskalainen astronautti, joka on lähdössä töihin kansainväliselle avaruusasemalle. Lapsirynnäkön välttämiseksi päätimme käväistä museossa jo lauantaina. Museo oli mielenkiintoinen, ja museoesineiden lisäksi esillä oli monta interaktiivista "teosta" ja mahdollisuuksia tehdä omaa tiedettä. Meten taidot joutuivat koetukselle nuolenpääkirjoitusta ja keinohedelmöitystä tehdessä. Tommi puolestaan oli voimiltaan ilmanpainetta vahvempi. Museossa oli neljä osastoa, joissa oli nähtävillä tieteellisiä tutkimusvälineitä ja laitteita eri aikakausilta. Museossa vierailu oli Tommin pyörän takarenkaan puhkeamista lukuunottamatta mukava kokemus.

"Houston, we have a problem. This is not the Finnish flag."


Nokia 3310 on näköjään saavuttanut museoesineen arvon.
Mette suorittaa mikroinjektiota Mette-nimisen esimerkkihahmon munasolulle.
Sunnuntaina saimme pyörän lainaan kalifornialaiselta kämppikseltämme, joten pääsimme Tommin puhjenneesta pyöränrenkaasta huolimatta tekemään pyöräretken Aarhusin peurapuistoon. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen, joten sää oli oikein hyvä pyöräilylle. Pyöräilimme ensin satamaan, ja sieltä jatkoimme rantaviivaa seuraten metsään, jonka keskellä peurapuisto sijaitsee. Kotoa peurapuistoon oli matkaa yhteen suuntaan noin 7 km, ja iso osa menomatkasta oli alamäkeä. Reitti puistoon oli suhteellisen helppo, mutta tietöiden takia jouduimme tarkistamaan sijaintimme muutamaan kertaan. Puisto on ilmeisesti suosittu, sillä kaikki parkkipaikat aitauksen vieressä olivat täynnä ja lisäksi pyöriä oli nojaamassa aitaa vasten useita kymmeniä. Puiston portista sisään astuttuamme näimme jo ensimmäiset peurat, jotka makoilivat nurmikolla lapsiperheiden ympäröiminä. Olimme kuulleet brasilialaiselta kämppikseltämme, että porkkanoiden sijaan peuroille kelpaavat paremmin omenat, joten Mette kävi ostamassa niitä pussillisen ennen puistoon menemistä. Peurat olivat todella kesyjä ja päästivät ihmiset kosketusetäisyydelle. Urospeurojen terävät sarvet olivat kuitenkin häijyn näköiset, joten pidimme niihin etäisyyttä. Omenat tekivät hyvin kauppansa, ja saimme monta peurakaveria. Useimmilla puistovierailla ei ollut kuin porkkanoita, joten syöttöyrityksemme olivat monia muita menestyksekkäämpiä, ja tämäkös lapsia kiinnosti. Peurat vain eivät pitäneet äänekkäistä ja liian lähelle tulevista lapsista, joten lasten lähestyessä oli parempi vetäytyä kauemmas siltä varalta, että eläin olisikin hermostunut ja alkanut puskea lähellä seisovia ihmisiä.
Kyltin mukaan puistossa asustaa kuusipeuroja (dådyr) ja japaninpeuroja (sika).




Mette ja peura kohtaavat.


Tommin mielestä tämä peura näytti jättimäiseltä päästäiseltä. Omena ei kelvannut.
Metsä on aika erilainen kuin Suomessa. Täällä on pelkästään lehtipuita.


"Saisinko lisää omenoita?"