Ensimmäinen viikko yliopistolla

Maanantaina meillä oli tämän lukukauden ensimmäinen luento, ja luentosalin numero oli hauskasti 303 aivan kuten Jyväskylässä. Luento alkoi klo 13:15 ja oli alle tunnin mittainen, sillä luennolla kerrottiin vain kurssin aikataulusta ja muista käytännön asioista. Kurssin nimi on ”Host-Microbe Interactions”, ja nimensä mukaisesti kurssin aiheena on erilaisten mikrobien (bakteerien, sienten, virusten ym.) ja niiden isäntäeliöiden välinen vuorovaikutus. Kurssi on laajuudeltaan 10 opintopistettä, eli huomattavasti laajempi verrattuna tyypilliseen 5 opintopisteen kurssiin Jyväskylän yliopistossa. Kurssi on koko kolmannen jakson mittainen (lukuvuodessa on neljä jaksoa) eli kestää maaliskuun puoliväliin saakka. Luentoja on noin kolme kertaa viikossa, ja lisäksi kurssiin sisältyy ryhmätapaamisia, joissa pohditaan mieleen tulleita kysymyksiä tai ongelmia pienemmissä ryhmissä.

Molekyylibiologian laitoksen rakennuksia on useammassa paikassa, ja yhden niistä ylin kerros. Tässä rakennuksessa tehdään kasvitutkimusta, ja ensimmäinen luento oli täällä.

Portaat pelottavat Metteä, koska kaiteen ja portaikon väliin jää rako, josta on teoriassa mahdollista pudota.

Tässä jaksossa meillä on tuon 10 opintopisteen kurssin lisäksi 5 op kokoinen ”Experimental Project on Host-Microbe Interactions”, jossa suunnitellaan ja toteutetaan kolmen opiskelijan ryhmissä lyhyt tutkimus teoriakurssin aiheisiin liittyen. Maanantain luennolla kerrottiin, että kokeelliseen kurssiin osallistujat jaetaan kahteen osaan, joista toinen puoli tekee tutkimuksen kasveihin ja toinen eläinsoluihin liittyen. Kaikki opiskelijat paria lukuun ottamatta olisivat halunneet eläinsolupuolelle, joten kasvipuolelle joutujat päätettiin arpomalla. Tulos oli, että Mette joutui kasviryhmään ja Tommi pääsi eläinsoluryhmään. Meten katkeruus ryhmäjaosta kasvoi entisestään, kun selvisi että eläinsoluryhmä saisi valita tutkisiko MERSin (Middle East Respiratory Syndrome) aiheuttavaa virusta, Länsi-Niilin virusta vai ­ – ihan oikeasti – ebolaa! Kasviryhmissä puolestaan tutkitaan Lotus japonicus -hernekasvin ja typpeä sitovien rhizobium-bakteerien symbioosia, tarkemmin reseptoreja, joiden avulla kasvi tunnistaa oikean bakteerin. Enää Metteä ei kuitenkaan harmita, sillä aihe onkin ollut yllättävän mielenkiintoinen, ja lisäksi kasvitutkimus on vähemmän aikaa vievä kuin Tommin virustutkimus. Aikataulumuutosten vuoksi sekavasta alusta huolimatta kummallakin ryhmällä työt ovat lähteneet hyvin käyntiin. Ebola-tutkimuksen käynnistyminen varmistuu viimeistään ensi viikolla, sillä soluryhmän vetäjät odottavat vielä viranomaisten hyväksyntää kokeelle.

Zoofysiologi-rakennus. Tommin viruslabra sijaitsee ylimmässä kerroksessa.

Ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä, sillä osa opiskelijoista on jo 4. vuoden opiskelijoita ja monella on työkokemustakin useammalta vuodelta. Onneksi sekä tanskalaiset että muut vaihtarit puhuvat erittäin sujuvaa englantia ja useimmat jopa paremmin kuin kurssin vetäjät. Kaikki kurssilaiset ovat lisäksi motivoituneita oppimaan, joten oppimisilmapiiri on hyvä. Pientä ärsytystä on aiheuttanut vain Jyväskylän yliopiston Korppia vastaavan opintosuunnittelujärjestelmän puuttuminen ja kummallinen lukujärjestyksen tekemistä ”helpottava” secretman-verkkosivu. Oppiipahan arvostamaan Jyväskylän yliopiston mainiota järjestelmää. Ensimmäisillä luennoilla selvisi kuitenkin, että lukujärjestykseen merkitty viikko-ohjelma on kokeellisen kurssin osalta lähinnä vain suuntaa antava. Luennoitsijat tietävät, että kurssilaisilla ei ole kahden rinnakkaisen kurssin lisäksi muuta, joten kurssin aikataulun suunnittelu toteutetaan Tommin virusryhmän osalta lennosta. Kasviryhmän aikataulu puolestaan on hyvin tiedossa, sillä ryhmien täytyi tehdä tarkka tutkimussuunnitelma heti tällä viikolla. Teoriakurssin aikataulu tiedetään etukäteen, koska aikataulu on annettu meille Word-tiedostona.

Ilmoittauduimme tällä viikolla myös tanskankurssille, mutta se alkaa aikaisintaan viikolla 8 tai 9. Tavoitteena olisi oppia perussanastoa ja erilaisissa tilanteissa puhumista. Kuuden vuoden ruotsinopinnoista saattaa olla hyötyä tanskan perusteiden oppimisessa, sillä kieliopiltaan ja sanastoltaan ne vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Tanskan kielen ääntäminen sitä vastoin on ihan toinen juttu, sillä ääntäminen on melko kaukana sanojen kirjoitusasusta. Toivottavasti kieliopintojen aikataulut sopivat yhteen labrakurssien kanssa, jotta päästään mahdollisimman monelle tunnille. Koska kielikurssin alkamiseen on vielä ainakin muutama viikko aikaa, täytyy sitä odotellessa yrittää jo opetella hieman tanskaa itsenäisesti ja kurssikavereiden avulla. Tänään Mette oppi sanomaan ”Dagmartærte” (erittäin hyvä tanskalainen piirakkaleivos) ja ”Det smager godt!” (= Se maistuu hyvältä!). Saattaa kuulostaa helpolta, mutta ääntäminen on oikeasti erittäin kaukana ruotsista. Ruotsi on osoittautunut erittäin hyödylliseksi kirjoitetun tanskan ymmärtämisessä esimerkiksi kauppareissuilla sekä kylttejä, ohjeita ja sanomalehtiä lukiessa. Puheestakin saa jonkin verran selkoa, mutta itse ei sitten osatakaan sanoa muuta kuin ”kiitos” eli ”tak”.

Dagmartærte kertaa viisi. Jostakin syystä joku oli tuonut sohvapöydälle kakkua ja viinirypäleitä sillä aikaa, kun Mette oli ryhmänsä kanssa labrassa. Joku kävi sanomassa että niitä on lupa syödä, joten syötiin sitten. Oli erittäin hyvää kakkua!

 Loppuun vielä muutama satunnainen kuva tältä viikolta.

Tiistaina oli hetkellisesti kaunis ja keväinen ilma. Mette otti kuvan hakiessaan opiskelijakortin kv-toimistosta.

Aiemmassa blogitekstissä mainittuja "rotanloukkuja" ravintolan edustalla keskustassa. Ei tosin olla vielä nähty yhtäkään rottaa tai muuta otusta.

Aarhusissa kerrostalot rakennetaan tiiviisti vieri viereen.

Aarhus kello viiden aikaan iltapäivällä kuvattuna kirjaston tornin ylimmästä kerroksesta. Etualalla yliopistoa.

Mette kulkee tästä risteyksestä yliopistolle kasvilabraan. Pyöräkaistat on merkitty katkoviivalla ja pyörän kuvilla. Aarhusissa jalankulkijat joutuvat usein juoksemaan tien yli, koska valot ovat lyhyet ja tiet leveät. Toisaalta punaisia päin kävely on erittäin yleistä, samoin tien ylittäminen keskeltä vilkasta katua. Suojateitä on hyvin harvassa. Pyörätiet ovat pääasiassa yksisuuntaisia, joten liikkuminen ei ole aina ihan helppoa.