Kotiutuminen

Olemme olleet Suomessa jo kaksi kuukautta, joten täytyy kai viimeinkin kirjoittaa jonkinlainen päätös blogillemme. Kesä on kulunut vauhdilla töitä tehdessä, mutta onneksi välillä on ehtinyt vähän lomaillakin. Tommi lähti heti kotiinpaluun jälkeen Saarijärvelle kotiin ja mökille saunomaan ja nauttimaan heinäkuun ainoista hellepäivistä, Mette puolestaan suuntasi viikoksi Iisalmeen. Nyt kesä on mennyt, ja viikon päästä alkavat syksyn uudet kurssit Jyväskylän yliopistossa. On mukavaa palata tuttuihin paikkoihin pitkästä aikaa ja nähdä taas opiskelukavereita.

Kohta palataan tuttuihin paikkoihin yliopistolle.

Kiitos kaikille blogimme lukijoille! On ollut mukava kuulla, että joku on jaksanut lukea juttujamme. Tässä lopuksi julkaisemme vielä meiltä molemmilta ”loppupohdinnat” vaihtoajasta ja kotiinpaluusta.

Mette:

Puoli vuotta Tanskassa vierähti uskomattoman nopeasti. Vain viikko kotiinpaluun jälkeen tuntui välillä siltä, kuin koko Tanskan-vaihto olisi ollut unta. Yllättävää oli se, että käänteinen kulttuurishokki jäi kokonaan tulematta, tai ainakaan emme huomanneet sen oireita. Olimme perillä kotona Jyväskylässä aikaisin aamulla 2. heinäkuuta. Melkein tasan viisi vuotta aikaisemmin olin palannut 18-vuotiaana Suomeen Hollanti-vaihdosta tuntien kovaa koti-ikävää Hollantiin. Viisi vuotta myöhemmin, 23-vuotiaana, tunnelma on hyvin erilainen. En ole kokenut paluun jälkeen kaipausta Tanskaan, vaikka se varsin mukava maa olikin. Välillä on tuntunut haikealta ajatella siellä tapaamiamme ihmisiä, erityisesti kavereita tanskantunneilta. Vahvemman kiintymyksen luominen Tanskaa ja Aarhusin kaupunkia kohtaan olisi luultavasti vaatinut pidempää ajanjaksoa ja syvällisempää uppoutumista tanskalaiseen elämään. Vaihtolukukausi Tanskassa oli hyvin erilainen kokemus kuin vuosi Hollannissa esimerkiksi siksi, että emme asuneet isäntäperheessä vaan kahdestaan (jos kämppäkavereita ei nyt lasketa), joten emme saaneet juurikaan kosketusta tanskalaisten ihmisten arkeen ja tapoihin. Pysyimme selkeästi ulkopuolisina, eikä tanskan kieltäkään tullut siksi opittua yhtä hyvin kuin aikoinaan hollantia.

En usko, että yhdessä vaihtoon lähtemisellä oli erityisen kielteisiä vaikutuksia sopeutumiseen, vaikka sen mahdollisuus kävi mielessä vaihtoon lähtöä suunnitellessa. Tutustuimme moniin ihmisiin, sekä tanskalaisiin että vaihtareihin, emmekä jääneet vain kotiin kahdestaan. Meillä molemmilla oli myös ”omia” kavereita. Täytyy kuitenkin myöntää, että kavereiden kanssa olisi todennäköisesti tullut vietettyä enemmän aikaa, jos olisimme olleet vaihdossa yksin. Toisaalta nyt jaamme saman vaihtokokemuksen.

Opintojen kannalta Aarhusin yliopistossa vietetty aika oli erittäin hyödyllinen. Opetus oli erittäin laadukasta ja opiskelu vaativampaa kuin Jyväskylässä. Opiskelu vei paljon aikaa, mikä rajoitti esimerkiksi matkustelumahdollisuuksia, mutta opimme Aarhusin yliopistossa valtavasti uutta. Monesti ihmisillä voi olla sellainen käsitys, että vaihdossa matkustellaan ja juhlitaan paljon, mutta meidän vaihtomme oli kyllä suurimmaksi osaksi tentteihin valmistautumista. Onneksi sää oli koko puolen vuoden ajan useimmiten melko kehno, joten ei harmittanut opiskella sisällä.

Kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen vain on mahdollisuus. Ulkomailla opiskelun jälkeen on myös matalampi kynnys hakea töitä Suomen ulkopuolelta, jos kotimaan työtilanne näyttää huonolta tai muuten vain kiinnostaa vaihtaa maisemaa.

Tommi:

Tanskassa eläminen ei vielä ehtinyt aiheuttamaan minussa järisyttävää kulttuurishokkia, vaikka useampi asia siellä kyllä ihmetytti. Asiat, joita kaipasin eniten kotimaastani, olivat sauna ja mökkielämä. Suurin virhe mitä vaihtoon lähtiessäni tein oli se, että en pakannut pitkiä kalsareita. Tämä virhearvio saattoi kuitenkin johtua historiallisen kylmästä Tanskan keväästä. Viimeisinä päivinä olinkin täysin valmis lentämään takaisin Suomeen koettuani kolean ja tuulisen vaihtoelämyksen. Suomeen palaaminen ei kuitenkaan ollut täysin vaivatonta, sillä toisena päivänä minulle nousi korkea kuume ja maha meni pahasti sekaisin. Samanlaisia oireita oli Mette saanut jo aiemmin, ja myös brasilialainen kämppäkaverimme oli sairastunut palattuaan kotimaahansa, joten kyseessä saattoi olla bakteerikannan muutoksen laukaisema tila. Paluuajankohta oli lisäksi hieman ongelmallinen töiden saamisen suhteen. Nyt oli kuitenkin mahdollista tehdä töitä vanhemmilleni, joille oli jo kertynyt pitkä lista tehtävää aina kattojen korjaamisesta trimmaukseen. Muutenkin oli vaihteeksi mukavaa tehdä hommia, joissa sai ajatukset pois opiskelusta ja sen aiheuttamasta stressistä.

Vaihdosta jäi päällimmäisenä mieleen se, että kykenimme selviämään erilaisessa ympäristössä lähes ongelmitta ja suoriuduimme opinnoista kunnialla myös vieraalla kielellä. Yhdessä suoritetun vaihdon etuna on vertaistuki, joka on kokoajan lähellä. Etenkin suullisiin tentteihin valmistautumisessa oli erittäin hyödyllistä, että pystyi harjoittelemaan esitystä kahdestaan. Myös ruuanlaitto oli järkevämpää kahdestaan, sillä ruokaa pystyi tekemään kerralla enemmän eikä se päässyt pilaantumaan. Välillä kyllä tuntui, että olisi hyvä päästä hieman tuulettumaan, kun oli istunut monta tuntia samassa tilassa toisen kanssa. Uskon, että vaihtoon lähteminen oli hyvä päätös, sillä se kasvatti luottamusta omiin kykyihimme ja antoi valmiuksia toimia myös kansainvälisessä ympäristössä.

Junassa matkalla Aarhusista Kööpenhaminan lentokentälle. Hei hei Tanska!

Viimeinen yö Tanskassa

Tätä tekstiä kirjoittaessa jäljellä on enää vain yksi yö Aarhusissa, sillä huomenna lähdetään kotia kohti! Maanantain suullinen tentti sujui molemmilla hyvin, joten nyt ei tarvitse stressata tenteistä moneen kuukauteen. Tentin jälkeen tuli aika hyvä olo siitä, että kevätlukukausi on nyt tehtynä ja vaihto-opiskelusta selvitty kunnialla. Nyt voi hyvillä mielin palata Suomeen.

Aarhusissa on nyt ollut kaksi oikein kesäistä ja lämmintä päivää, joten vähän harmittaa että ne meni meiltä melkein kokonaan ohi maanantain tentin ja tämänpäiväisen suursiivouksen vuoksi. Tänään ollaan kirjaimellisesti siivottu aamusta iltaan, jotta lopputarkastuksen tekijä olisi tyytyväinen talon kuntoon. Omien jälkien lisäksi jouduimme siivoamaan myös kämppäkavereiden jättämät roskat ja sotkut, joten tehtävää on ollut koko päiväksi. Talon kannalta on hyvä juttu että viimeiset asukkaat olemme juuri me, mutta vähän on kyllä ärsyttänyt joutua hoitamaan kaikki kahdestaan. On tässä tietysti ollut se hyvä puoli, että kuluneen viikon aikana ei ole ollut tekemisestä puutetta, joten ei olla päästy tylsistymään...

Huomenna aamulla aiomme herätä vähän tavallista aikaisemmin, jotta ehdimme vielä tarkistaa ettei mitään ole unohtunut ja siivota vielä viimeisetkin roskat. Yhdentoista aikaan olisi tarkoitus suunnata kohti juna-asemaa ja palauttaa samalla asunnon avaimet kv-asukastoimistoon. Sitten onkin edessä neljän tunnin junamatka Kööpenhaminan lentokentälle, josta lähtee lento Helsinkiin klo 20:30. Helsinki-Vantaalle saavumme puolenyön aikaan. Joudumme odottelemaan Jyväskylään lähtevää bussia parin tunnin ajan. Bussi Jyväskylään lähtee kello kahdelta yöllä, joten olemme perillä Jyväskylässä klo 5:40. Edessä on siis pitkä päivä.

Seuraavan kerran kirjoitammekin Suomesta!

Tässä vielä tämänkertaisen tekstin lopuksi kuvia meidän huoneesta ennen loppusiivousta. Huone on ollut ihan viihtyisä, ja olemme pitäneet suurista työpöydistämme. Lisäksi huoneen sijainti on ihanteellinen, koska Tommi voi koko päivän katsella ohikulkevia autoja ja ihmisiä ikkunasta. Mette on ollut iloinen siitä, että wc/kylpyhuone sijaitsee meidän huonetta vastapäätä, vain parin askeleen päässä. On myös ollut mukavaa, että huone sijaitsee yläkerrassa, joten kaikki alakerran äänet eivät kuulu sinne niin pahasti. Harmi vain, että kellarista leijailevaa tupakansavua kerääntyy joskus yläkerrokseen. Kaiken kaikkiaan muistelemme huonetta ihan hyvällä.

Sankt Hans eli tanskalainen juhannus

Kesäkuun 23. päivä Tanskassa vietettiin sankthansaftenia eli juhannusaattoa. Kuten Suomessakin, myös täällä juhannusperinteisiin kuuluu kokon polttaminen. Tanskalainen juhannuskokko kuitenkin eroaa suomalaisesta kokosta siinä, että Tanskassa risukasan päälle asetetaan noitahahmo poltettavaksi. Tanskan virallisilla nettisivuilla kerrotaan, että ennen vanhaan kokkojen idea oli pelottaa noidat pois, mutta noitahahmon lisääminen kokkoon yleistyi vasta 1900-luvulla. Ajatus noitahahmon polttamisesta kokossa tuntui meistä vähän erikoiselta, koska Tanskassa ja muuallakin Euroopassa oikeasti poltettiin "noitia" kauan aikaa sitten.

Aarhusissa järjestettiin tiistaina useita kokonpolttotapahtumia, ja yksi niistä oli opiskelija-asuntoloiden juhannuskokko Yliopistonpuistossa. Puiston nurmelle kasatun risukasan päällä makoili vesimelonipäinen noita tai velho. Kun kello tuli yhdeksän, kokko tuikattiin tuleen. Alku oli hieman vaatimaton, mutta lopulta liekit roihusivat korkeina. Mieskuoro esitti tanskalaisia juhannuslauluja, ja yleisö lauloi mukana (osalle jaettiin laulunsanat paperilla). Paikalla oli runsaasti väkeä, sillä pelkästään Facebookissa tapahtumaan oli ilmoittautunut yli 3000 ihmistä. Vielä oltiin kuitenkin kaukana huhtikuisen Kapsejladsen-venekisan yleisömäärästä. Juhannusaattoillan ajaksi puistoon oli pystytetty kolme oluttelttaa ja yksi hodarikioski, joten ruoka- ja juomapuoli oli hoidettu mukavasti. Suurimmalla osalla taisi olla omat eväät ja oluet mukana, mutta me käytiin maistamassa iltapalaksi tanskalaisia hot dogeja (= pølse). Tommi joi myös oluen ja Mette kuuman kaakaon kermavaahdolla.

Tällä viikolla pääsimme kummatkin eroon polkupyöristämme, sillä saimme ne myytyä eteenpäin Facebook-ryhmiin tehtyjen ilmoitusten avulla. Voittoa pyörillämme emme kuitenkaan kumpikaan tehneet. Mette oli jo valmis viemään omansa kierrätyskeskukseen, sillä pyörän jarrut ja vaihteet alkoivat olla jo niin hajalla, että mietitytti kehtaisiko niin huonokuntoisesta pyörästä edes pyytää rahaa. Lopulta Mette päätti kuitenkin myydä pyöränsä erittäin pieneen hintaan, ja pyörälle löytyikin ostaja kymmenessä minuutissa. Tanskantaidoista oli taas hyötyä, sillä pyörän ostanut tanskalainen nainen ei osannut hyvin englantia, joten viestittely tapahtui tanskaksi. Kun nainen torstaina kävi hakemassa pyörän, keskustelu sujui siten että nainen puhui tanskaa ja Mette englantia, ja molemmat yrittivät ymmärtää mitä toinen sanoi. Hyvin toimi.

Nyt Aarhusissa onkin pyöränostajalla hyvät mahdollisuudet saada kulkupeli halvalla, sillä joka päivä vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ilmestyy monta uutta myynti-ilmoitusta ja hinnat ovat naurettavan halpoja. Esimerkiksi hyvässä kunnossa oleva 7-vaihteinen Nishiki-naistenpyörä vaihtoi omistajaa vaivaisella 26 eurolla. Silloin kun talvella tulimme kaupunkiin oli todella vaikeaa löytää yhtään pyörää, ja lopulta jouduimme menemään 10 km päähän keskustasta ja maksamaan melko paljon pyörien kuntoon nähden. Tässä olisikin hyvä bisnesidea: mikäli jäisimme Aarhusiin vielä pidemmäksi aikaa, voisimme nyt ostaa polkupyöriä varastoon ja myydä niitä talvella tuleville vaihtareille huikealla voitolla. Tämän on harmi vain jo muutama pyöräliike huomannut.

Talossa on jälleen tilaa, kun kaikki vaihtarikämppikset ovat lähteneet ja olemme yläkerran ainoat asukit. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä jäädä tänne vielä viikoksi lukemaan, kun muut ovat jo päässeet takaisin kotimaahansa. Tenttiin lukeminen on tällä viikolla vaatinut todellista ponnistelua, sillä opiskelumotivaatio alkaa tältä lukuvuodelta olla loppumassa. Vielä olisi kuitenkin jaksettava viikonlopun aikana valmistella esitys jostakin tärkeästä proteiinirakenteesta, joka saadaan tietoon perjantaiaamuna. Tehtävä ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä, mutta 10 min esitelmän pitämiseen ja 10 min kyselytuokioon on kasattu aika paljon painetta, sillä koko 10 opintopisteen kurssi on 20 minuutin varassa. Viime kurssin suullinen tentti meni meiltä kuitenkin oiken hyvin, joten se nostattaa hieman itseluottamusta.

Täällä on nyt parina päivänä voinut bongata juuri lukion päättäneitä, lakkipäisiä ylioppilaita ajelemassa kuorma-autoilla ympäri kaupunkia. Alla kuva talomme ohi yllättävän kovaa vauhtia ajaneesta autosta. Onneksi autot ilmoittavat tulostaan torvea soittamalla, joten ehdimme juuri ottaa kuvan.