lauantai 23. toukokuuta 2015

Tanskan huipulla

Lauantaina 16.5. vuokrasimme aamulla auton, jolla lähdimme Aarhusista kohti Tanskan pohjoiskärkeä, jossa kaksi merta kohtaavat. Mukaan lähti myös Meten Hollanti-vuoden aikainen indonesialainen vaihtarikaveri Esther, joka on sattumalta Aarhusin yliopistossa harjoittelussa saman ajan kuin mekin ollaan vaihdossa. Oikein mukava yhteensattuma! Reittimme oli 226 km yhteen suuntaan, ja matkaan kului pysähdyksien kanssa aikaa vajaa kolme tuntia. Reitti oli erittäin helppo, sillä isolle tielle löytämisen jälkeen ei tarvinnut kääntyä kuin yhden kerran. Kävi tosin niin, että ajoimme kahdesta risteyksestä väärään suuntaan, ja päädyimme molemmilla kerroilla vahingossa kaupungin satamaan, ensin Frederikshavnissa ja sitten Skagenissa. Skagenin harhaanajo tapahtui tietysti nimenomaan siinä matkan ainoassa kääntymiskohdassa, kun ajoimme risteyksestä suoraan emmekä vasemmalle. Muuten matka meni suunnitelman mukaan. Tommi ajoi koko matkan, ja Mette toimi navigaattorina.

Matkareitti

Sää ei ollut parhaasta päästä, tuuli oli kova ja välillä tuli sadekuuroja, mutta onneksi olimme varautuneet Tanskan säähän sadevaatteilla ja vaihtovaatteilla. Kolean sään hyvä puoli oli se, että ainakaan perillä ei ollut ruuhkaa. Jätimme auton parkkipaikalle, joka sijaitsi noin kilometrin päässä Tanskan kärjestä. Päätimme suunnata ensimmäiseksi läheiseen majakkaan, jonne pääsi kiipeämään 25 kruunun (3,35 €) pääsymaksulla. Skagenin majakka valmistui vuonna 1858, ja korkeutta sillä on 46 metriä. Kyseinen majakka on toisiksi suurin koko Tanskassa, ja ylös päästäkseen täytyy kiivetä 210 porrasta. Tuntuikin että portaikko ei lopu ikinä. Ylös kiivetessä vastaan tuli yksi brittiperhe, mutta muuten olimme ainoat turistit majakassa. Maisema oli aika hieno majakan huipulta katsottaessa. Tuli ensimmäisenä mieleen Suomen Lappi, koska maisema oli yhtä karun näköinen. Myöhemmin löysimmekin maasta jäkälää. Porot ja tunturit vain puuttuivat.

Skagenin majakka
Sieniä majakan portaikon ikkunasyvennyksessä.
Kuvan ylälaidassa keskellä Tanskan kärjen hiekka-alue Grenen. Oikealla oleva meri on Skattegat, yläreunassa vasemmalla alkaa Skagerrak.



Kuvan ylälaidassa näkyy Skagenin kaupunki.



Maisemien ihailun jälkeen lähdimme kävelemään kohti hiekkarantaa ja Tanskan kärkeä. Matkalla kuljimme toisen maailmansodan aikaisten saksalaisten bunkkerien ohi. Yksi bunkkereista oli melkein kokonaan vajonnut mereen. Lopulta pääsimme määränpäähämme, eli kapealle rantakaistaleelle, jonka päässä kahden meren, Kattegatin ja Skagerrakin, aallot löivät toisiaan vasten. Näky oli aika hieno! Hiekkakaistaleen kärki osoitti itään, joten jos kärjestä lähtisi menemään suoraan meren toiselle puolelle, päätyisi Ruotsiin Göteborgiin.

Tanskalaisen runoilija/näytelmäkirjailija Holger Drachmannin hauta. Drachmann kuoli jo vuonna 1908.
Saksalaisen bunkkerin rauniot.

Ei kannata mennä uimaan.
Tässä ne meret nyt kohtaavat.

Tanskan päätepisteen nähtyämme kävelimme takaisin autolle, vaihdoimme ylle kuivat vaatteet ja lähdimme ajamaan kohti Tanskan suurinta vaeltavaa hiekkadyyniä nimeltä Råbjerg Mile. Dyyni oli mukavasti paluumatkan varrella, joten sinne oli oikein helppo mennä. Autolla pääsi ihan melkein dyynin juurelle. Hiekkadyyni oli aika vaikuttavan kokoinen: pinta-alaa sillä on noin 2 neliökilometriä ja korkeutta 35 metriä. Dyyni liikkuu 15 metrin vuosivauhtia itään kohti metsää. Dyynin huipulla tuulikin kovaa, ja näimme kuinka tuuli kuljetti hiekkaa pitkin dyynin pintaa. Olimme kolmehenkistä perhettä lukuunottamatta ainoat ihmiset Tanskan hiekka-aavikolla. Jalanjäljistä päätellen paikalla oli kyllä käynyt lähiaikoina paljon ihmisiä, ja jotkut olivat kirjoittaneet nimensä hiekkaan dyynin päälle. Kuvista on vaikea hahmottaa dyynin kokoa, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen käsityksen miltä siellä näytti. Talvella dyyni on täydellinen mäenlaskupaikka: voi laskea mihin suuntaan vain eikä ole yhtäkään puuta edessä.









Löydettiin maasta jäkälää.
Hiekkadyynille mennessä ja sieltä tullessa Tommi innostui kuvaamaan isoja mustia etanoita, joita oli aivan kaikkialla. Piti katsoa tarkasti mihin astui, jos halusi välttää liiskaamasta etanoita.



Tämmöinen ecobuusteri.
Paluumatkalla pysähdyimme Skagenin kaupungissa pizzalla ja kebabilla. Keskustan kaupan ikkunassa oli esillä Muumi-tuotteita ja Mauri Kunnaksen Apua, merirosvoja! -lastenkirja. Myöhemmin kuulimme tanskalaiselta kurssikaveriltamme, että muumit ovat tulleet Tanskassa uudestaan muotiin, ja muumimukeja myydään kaupassa korkeaan hintaan.


Skagenin jälkeen pysähdyimme paluumatkalla vielä Frederikshavnissa syömässä dagmartærtea, jonka Esther oli pakannut matkalle mukaan. Kovasta etsinnästä huolimatta emme onnistuneet löytämään mistään kahvia, joten täytyi juoda kakun kanssa pelkkää vettä. Aurinko alkoi lopulta paistaa illasta pilvisen ja sateisen päivän jälkeen, joten paluumatkalla oli oikein kivan näköinen sää. Saavuimme lopulta Aarhusiin yhdeksän jälkeen illalla. Ennen auton palautusta Tommi halusi käydä tankkaamassa nimenomaan sillä huoltoasemalla, joka sijaitsee meidän taloa vastapäätä. Oli ihan mielenkiintoista katsoa meidän taloa välillä tien toiselta puolelta paikasta, jota usein tuijottelemme huoneemme ikkunasta.

Kaiken kaikkiaan lauantain päiväreissu oli kiinnostava ja mukava, Tanskan säästä huolimatta. Auton vuokraaminen oli kätevää ja aika halpaa myös, sillä matkakuluja koitui koko päivältä vain noin 32 euroa per nenä. Kyytiin oli alunperin lähdössä myös kaksi muuta kaveria, jolloin matka olisi ollut vielä halvempi. Aiomme vuokrata auton uudestaan, jos lähdemme vielä käymään jossakin päin Tanskaa ennen paluuta Suomeen.

Matkalla kotia kohti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti