Tanskan huipulla

Lauantaina 16.5. vuokrasimme aamulla auton, jolla lähdimme Aarhusista kohti Tanskan pohjoiskärkeä, jossa kaksi merta kohtaavat. Mukaan lähti myös Meten Hollanti-vuoden aikainen indonesialainen vaihtarikaveri Esther, joka on sattumalta Aarhusin yliopistossa harjoittelussa saman ajan kuin mekin ollaan vaihdossa. Oikein mukava yhteensattuma! Reittimme oli 226 km yhteen suuntaan, ja matkaan kului pysähdyksien kanssa aikaa vajaa kolme tuntia. Reitti oli erittäin helppo, sillä isolle tielle löytämisen jälkeen ei tarvinnut kääntyä kuin yhden kerran. Kävi tosin niin, että ajoimme kahdesta risteyksestä väärään suuntaan, ja päädyimme molemmilla kerroilla vahingossa kaupungin satamaan, ensin Frederikshavnissa ja sitten Skagenissa. Skagenin harhaanajo tapahtui tietysti nimenomaan siinä matkan ainoassa kääntymiskohdassa, kun ajoimme risteyksestä suoraan emmekä vasemmalle. Muuten matka meni suunnitelman mukaan. Tommi ajoi koko matkan, ja Mette toimi navigaattorina.

Matkareitti

Sää ei ollut parhaasta päästä, tuuli oli kova ja välillä tuli sadekuuroja, mutta onneksi olimme varautuneet Tanskan säähän sadevaatteilla ja vaihtovaatteilla. Kolean sään hyvä puoli oli se, että ainakaan perillä ei ollut ruuhkaa. Jätimme auton parkkipaikalle, joka sijaitsi noin kilometrin päässä Tanskan kärjestä. Päätimme suunnata ensimmäiseksi läheiseen majakkaan, jonne pääsi kiipeämään 25 kruunun (3,35 €) pääsymaksulla. Skagenin majakka valmistui vuonna 1858, ja korkeutta sillä on 46 metriä. Kyseinen majakka on toisiksi suurin koko Tanskassa, ja ylös päästäkseen täytyy kiivetä 210 porrasta. Tuntuikin että portaikko ei lopu ikinä. Ylös kiivetessä vastaan tuli yksi brittiperhe, mutta muuten olimme ainoat turistit majakassa. Maisema oli aika hieno majakan huipulta katsottaessa. Tuli ensimmäisenä mieleen Suomen Lappi, koska maisema oli yhtä karun näköinen. Myöhemmin löysimmekin maasta jäkälää. Porot ja tunturit vain puuttuivat.

Skagenin majakka

Sieniä majakan portaikon ikkunasyvennyksessä.

Kuvan ylälaidassa keskellä Tanskan kärjen hiekka-alue Grenen. Oikealla oleva meri on Skattegat, yläreunassa vasemmalla alkaa Skagerrak.

Kuvan ylälaidassa näkyy Skagenin kaupunki.

Maisemien ihailun jälkeen lähdimme kävelemään kohti hiekkarantaa ja Tanskan kärkeä. Matkalla kuljimme toisen maailmansodan aikaisten saksalaisten bunkkerien ohi. Yksi bunkkereista oli melkein kokonaan vajonnut mereen. Lopulta pääsimme määränpäähämme, eli kapealle rantakaistaleelle, jonka päässä kahden meren, Kattegatin ja Skagerrakin, aallot löivät toisiaan vasten. Näky oli aika hieno! Hiekkakaistaleen kärki osoitti itään, joten jos kärjestä lähtisi menemään suoraan meren toiselle puolelle, päätyisi Ruotsiin Göteborgiin.

Tanskalaisen runoilija/näytelmäkirjailija Holger Drachmannin hauta. Drachmann kuoli jo vuonna 1908.

Saksalaisen bunkkerin rauniot.

Ei kannata mennä uimaan.

Tässä ne meret nyt kohtaavat.

Tanskan päätepisteen nähtyämme kävelimme takaisin autolle, vaihdoimme ylle kuivat vaatteet ja lähdimme ajamaan kohti Tanskan suurinta vaeltavaa hiekkadyyniä nimeltä Råbjerg Mile. Dyyni oli mukavasti paluumatkan varrella, joten sinne oli oikein helppo mennä. Autolla pääsi ihan melkein dyynin juurelle. Hiekkadyyni oli aika vaikuttavan kokoinen: pinta-alaa sillä on noin 2 neliökilometriä ja korkeutta 35 metriä. Dyyni liikkuu 15 metrin vuosivauhtia itään kohti metsää. Dyynin huipulla tuulikin kovaa, ja näimme kuinka tuuli kuljetti hiekkaa pitkin dyynin pintaa. Olimme kolmehenkistä perhettä lukuunottamatta ainoat ihmiset Tanskan hiekka-aavikolla. Jalanjäljistä päätellen paikalla oli kyllä käynyt lähiaikoina paljon ihmisiä, ja jotkut olivat kirjoittaneet nimensä hiekkaan dyynin päälle. Kuvista on vaikea hahmottaa dyynin kokoa, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen käsityksen miltä siellä näytti. Talvella dyyni on täydellinen mäenlaskupaikka: voi laskea mihin suuntaan vain eikä ole yhtäkään puuta edessä.

Löydettiin maasta jäkälää.

Hiekkadyynille mennessä ja sieltä tullessa Tommi innostui kuvaamaan isoja mustia etanoita, joita oli aivan kaikkialla. Piti katsoa tarkasti mihin astui, jos halusi välttää liiskaamasta etanoita.

Tämmöinen ecobuusteri.

Paluumatkalla pysähdyimme Skagenin kaupungissa pizzalla ja kebabilla. Keskustan kaupan ikkunassa oli esillä Muumi-tuotteita ja Mauri Kunnaksen Apua, merirosvoja! -lastenkirja. Myöhemmin kuulimme tanskalaiselta kurssikaveriltamme, että muumit ovat tulleet Tanskassa uudestaan muotiin, ja muumimukeja myydään kaupassa korkeaan hintaan.

Skagenin jälkeen pysähdyimme paluumatkalla vielä Frederikshavnissa syömässä dagmartærtea, jonka Esther oli pakannut matkalle mukaan. Kovasta etsinnästä huolimatta emme onnistuneet löytämään mistään kahvia, joten täytyi juoda kakun kanssa pelkkää vettä. Aurinko alkoi lopulta paistaa illasta pilvisen ja sateisen päivän jälkeen, joten paluumatkalla oli oikein kivan näköinen sää. Saavuimme lopulta Aarhusiin yhdeksän jälkeen illalla. Ennen auton palautusta Tommi halusi käydä tankkaamassa nimenomaan sillä huoltoasemalla, joka sijaitsee meidän taloa vastapäätä. Oli ihan mielenkiintoista katsoa meidän taloa välillä tien toiselta puolelta paikasta, jota usein tuijottelemme huoneemme ikkunasta.

Kaiken kaikkiaan lauantain päiväreissu oli kiinnostava ja mukava, Tanskan säästä huolimatta. Auton vuokraaminen oli kätevää ja aika halpaa myös, sillä matkakuluja koitui koko päivältä vain noin 32 euroa per nenä. Kyytiin oli alunperin lähdössä myös kaksi muuta kaveria, jolloin matka olisi ollut vielä halvempi. Aiomme vuokrata auton uudestaan, jos lähdemme vielä käymään jossakin päin Tanskaa ennen paluuta Suomeen.

Matkalla kotia kohti.

Tieteilyä ja pyöräilyä

Kaksi viimeisintä viikkoa ovat olleet hyvin opiskeluntäyteisiä, sillä päivät yliopistolla ovat venyneet varsin pitkiksi (pahimmillaan klo 8­–19) kursseilla tehtävien ryhmätöiden ja itsenäisten esitelmien vuoksi. Erityisesti on harmittanut se, että yliopiston takia on jouduttu jättämään väliin tanskantunteja. Kuten jo jossakin aiemmassa kirjoituksessa mainitsimme, meillä on nyt menossa kaksi kurssia proteiinirakennekurssia: Structural Biology ja Applied Structural Biology. Ensinnä mainittu kurssi keskittyy proteiinien rakenteeseen ja toimintaan, jälkimmäinen kurssi pelkästään proteiinien kiteyttämiseen ja kristallirakenteen selvittämiseen. Kumpaakaan kurssia ei voi kuvata helpoksi, ja erityisesti Applied Structural Biology -kristallirakennekurssi tuntuu välillä mahdottoman vaikealta. Samaisella kurssilla on maisterintutkintoa suorittavien opiskelijoiden lisäksi myös tohtorin tutkintoa tekeviä opiskelijoita, joten kyseessä ei ole mikään peruskurssi. Kurssi on hyvin matemaattinen ja sisältää paljon hankalia kaavoja ja ihmeellisiä käppyröitä ja kuvioita. Onneksi mitään ei tarvitse laskea itse, sillä kaikki laskutoimitukset tehdään tietokoneohjelmilla, mutta pitäisi kuitenkin yrittää ymmärtää mihin laskutoimitukset perustuvat. Kurssin alku oli vielä ihan ymmärrettävä, kun saatiin itse kiteyttää proteiini ja tiirailla nättejä kristalleja mikroskoopilla, mutta erilaisilla ohjelmilla tehtävät diffraktiodatan prosessointivaiheet ja tulosten analysointi menevät pahasti yli ymmärryksen. Onneksi tenttiin on vielä aikaa…

Röntgendiffraktiometri, jolla proteiinikiteitä sädetetään. Varustukseen kuuluu myös detektori, jäähdytin ja kamera.

Oikeassa laidassa diffraktiokuvio, vasemmalla tietokoneohjelman tekemiä käppyröitä. Laskutoimituksien tekemisessä meni tietokoneelta puoli tuntia.

Elektronitiheyskartan ja siihen jo valmiiksi sijoitettujen aminohappojen katselua. Ilmeisesti myöhemmin kurssilla opetellaan aminohappojen sijoittamista itse.

Structural Biology -kurssi on helpommin lähestyttävä kuin kristallirakennekurssi, mutta siinäkin on todella paljon opiskeltavaa. Erityisesti päänvaivaa tuottavat kurssin tietokoneharjoitukset, joissa on joka viikko tarkastelussa jokin proteiini (tai DNA/RNA-rakenne) ja sen rakenne vuorovaikutukset jonkin ligandin kanssa. Emme kuitenkaan usein pääse sidoksien tarkasteluun asti, sillä jumiudumme PyMOL-rakennekuvantamisohjelman käytön opetteluun: PyMOL-ohjelmaa kun käytetään komentoja kirjoittamalla, eikä meillä ole aikaisempaa kokemusta komentorivien toimintaperiaatteista. Vähän kuin yrittäisi kirjoittaa järkevän lauseen sellaisella kielellä, josta ei tiedä kielioppia eikä edes sanastoa. Aika monta tuntia meni, että opittiin värjäämään proteiini vaaleanpunaiseksi. Sateenkaarivärjäystä ei osata vieläkään. Tulee aina kova ikävä Jyväskylän yliopistossa käytettyä Bodil-ohjelmaa, joka oli hyvin helppokäyttöinen. Tietysti PyMOL on paljon monipuolisempi ja huomattavasti harvemmin kaatuileva kuin Bodil, mutta Bodilia käyttämällä kolmen tunnin tietokoneharjoituksista ei menisi kaksi tuntia vain siihen, että saadaan halutut rakenteet näkyviin. Ehkä tilanne vähän helpottuu, kun opitaan pikkuhiljaa oikeasti tekemään jotakin myös PyMOL:lla. Eivät ihan kaikki muutkaan kurssilaiset ole aiemmin käyttäneet kyseistä ohjelmaa.

Täytyy kehua tanskalaisia opiskelijoita siitä, että jaksavat opiskella niin ahkerasti. Opiskelu täällä on ollut paljon rankempaa kuin Suomessa, ja odotamme jo ensi syksyn paluuta rauhallisempaan tahtiin. Vai johtuuko muutos sittenkin siirtymisestä kandiopinnoista maisteriopintoihin? Oli miten oli, tanskalaiset opiskelijat ovat todella fiksuja, itsenäisiä ja asioista kiinnostuneita. Lisäksi kaikki puhuvat erittäin sujuvaa englantia, ja kanssaopiskelijat jaksavat aina auttaa, kun olemme jonkin asian kanssa hukassa. Tanskalaiset ihmiset ylipäätään ovat oikein ystävällisiä ja iloisia, emmekä vielä kertaakaan ole tavanneet tanskalaista, joka ei olisi mukava. Se on unelmakakun ja omien pyöräkaistojen ohella paras asia Tanskassa.

Onneksi  torstai oli helatorstai, joten emme joutuneet olemaan koko kaunista päivää yliopistolla, vaan pystyimme lähtemään pyöräretkelle. Retkemme oli noin 23 kilometrin mittainen. Kiersimme Brabrandjärven, jonka ympäri kulki todella tasainen ja hyväkuntoinen asfaltoitu tie idyllisessä maalaismaisemassa. Aurinko paistoi suurimman osan matkasta ja lämmintä oli noin 16 astetta. Reitillä tuli vastaan jonkin verran kilpapyöräilijöitä ja rullaluistelijoita sekä juoksijoita. Pyöräilijöille ja kävelijöille oli onneksi omat erilliset tiet, joten matkanteko oli vaivatonta, vaikka ihmisiä olikin melko paljon liikkeellä. Matkalla näimme runsaasti peltoja ja siirtolapuutarhoja, joita onkin täällä Aarhusissa runsaasti. Joillakin pelloilla oli karjaa, ja näimme myös vuohia ja hevosia. Vesi joessa ja järvessä oli sameaa ja mutaista, mutta näimme muutamia kalastajia. Harmiksemme jäi näkemättä, millaisia kaloja vedestä saa. Suurin osa siirtolapuutarhojen rakennuksista on noin kolmen leikkimökin kokoisia, mutta osa on rakennettu melko suuriksi ja jopa kaksikerroksiseksi. Eräällä tanskantunnilla kuulimme, että erään vaihtarin kaveri jopa asuu pysyvästi vuoden ympäri tämän tyyppisessä rakennuksessa, mutta se ei kuitenkaan ilmeisesti ole laillista. Alla kuvia pyörälenkiltä.

Tarkistus kännykästä, ollaanko vielä kartalla.

Tähän loppuun vielä Tommin ottama sateenkaarikuva viime viikolta. :)

Sateenkaaren päässä odottava aarre onkin tien toisella puolella sijaitseva mäkkäri? Ei kuitenkaan olla käyty syömässä kuin yhdet jäätelöt.

Kapsejladsen ja toukokuun alku

Perjantaina 24.4. yliopiston puistossa järjestettiin Aarhusin suurin opiskelijatapahtuma Kapsejladsen, josta meille oli kerrottu jo tammikuussa. Eri pääaineiden opiskelijat ottavat toisistaan mittaan pienessä lammessa käytävässä venekisassa, jossa voittajajoukkueelle on luvassa kunniaa ja pottakiertopalkinto. Kisassa eivät kuitenkaan voita pelkästään nopeat melojat, sillä tärkeä osa kisaa on oluen juominen, joka tapahtuu alle kymmenessä sekunnissa. Lisäksi kisassa punnittiin kilpailijoiden tasapainoaistin toimivuutta, sillä olutpullon kulauttamisen jälkeen kilpailijoiden täytyy pyöriä kymmenen kierrosta ympäri ennen hyppäämistä takaisin veneeseen. Tämän vuoden finaalin voi katsoa YouTubesta tästä linkistä. Lääketieteen opiskelijat olivat useana aikaisempana vuonna voittaneet kyseisen kisan, ja myös tänä vuonna palkinto meni heille.

Kisaa ja oheisohjelmaa, kuten alastonjuoksua ja musiikkiesityksiä, saapui seuraamaan noin 20 000 opiskelijaa joka puolelta Tanskaa. Ensimmäiset katsojat tulivat paikalle varhain aamulla ennen kello kuutta. Suurella osalla oli mukanaan vilttejä, tyynyjä ja kevytpeittoja, joista leiripaikat ja kisakatsomot tehtiin. Osa oli tuonut nurmikolle sohvia ja erinäisiä huonekaluja. Kilpailupaikan hankalan sijainnin vuoksi kisaa pystyi seuraamaan hyvin vain pieni osa katsojista, ja loput joutuivat seuraamaan tapahtumia jättikokoisilta ruuduilta ja suurin osa ainoastaan selostuksen perusteella. Ohjelmanumerot alkoivat noin kello 10 aikoihin ja kahdeltatoista starttasivat alastomat juoksijat. Me tulimme puistoon vasta kello 14 aikoihin, sillä jouduimme menemään luennolle aamusta. Hyviä paikkoja varten paikalle olisi täytynyt tulla jo kello kuudelta aamulla. Keli ei ollut parhaasta päästä, sillä vettä ripsi ja lämpöäkään ei ollut kuin 10 astetta. Silti monella katsojalla oli sortsit ja muutenkin ohuet vaatteet. Päätapahtuma eli venekisa alkoi puoli kolmelta ja päättyi joskus neljän aikoihin. Päätimme kuunnella ensimmäisen kierroksen ja ihmetellä ihmismassaa. Ilma tuoksui urheilujuhlan sijasta oluelta ja vähän väliä yleisö yhtyi juontajan lauluihin (mm. Tanskan ja Englannin kansallislaulut ja joitain muita ikivihreitä kappaleita). Tunnelma oli kuin suurella festarilla.

Lähes kaikki miehet kävivät puiston pusikoissa tarpeillaan, sillä paikalle oli tuotu vain kymmenkunta siirrettävää pisuaaria, joihin oli pitkä jono. Osa virtsasi lisäksi yliopiston rakennusten lähettyville. Lähimmät yliopiston rakennukset oli suljettu tapahtuman ajaksi. Tämä ärsytti etenkin Metteä, sillä naisille ei ollut järjestetty helpotusta. Emme kuitenkaan viipyneet tapahtumassa kuin noin 1,5 tunnin ajan. Levitimme pyyhkeet nurmikolle, jossa joimme parit oluet/viinilasilliset ja söimme irtokarkkeja. Lähdimme kotia kohti jo ennen finaalin alkua. Kuulimme muilta vaihtareilta, että puisto jäi juhlijoiden jäljiltä karuun kuntoon, sillä kaikki jättivät roskansa maahan ja jopa huonekalut hylättiin puistoon. Hatunnosto puiston siivonneille vapaaehtoisille, joita ilman kyseistä tapahtumaa tuskin järjestettäisiin.

Kelluvalle lautalle oli rakennettu VIP-katsomo. Uimari kysyy lupaa nousta kannelle. Vesi ei todellakaan ole miellyttävää, sillä sen tiedetään sisältävän suuria pitoisuuksia bakteereja ja muita ikäviä asioita... Osalle vedestä tulee jopa ihottumaa.

Viikkoa myöhemmin eli vappupäivänä 1.5. saimme jälleen vieraita Suomesta, kun osa Meten kotijoukoista tuli viikonlopuksi käymään Aarhusissa. Mukana oli myös argentiinalainen vaihtaripoika. Tanskassa ei juhlita vappua, mutta kyseinen perjantai sattui olemaan jokin uskonnollinen merkkipäivä, ja sen vuoksi vapaapäivä. Vapun kunniaksi kävimme syömässä italialaiset jäätelöt joenvarressa. Lauantaina lähdimme turistiemme kanssa polkupyörillä kierrokselle Aarhusissa. Ensimmäiseksi kävimme uudestaan Den Gamle By -ulkoilmamuseossa, joka oli nyt toukokuussa hyvin erilainen kokemus kuin talvella. Tällä kertaa museossa oli paljon ihmisiä esittämässä kaupungin asukkaita, ja pääsimme esimerkiksi seuraamaan kuinka nuoret tytöt leikkivät vanhoja leikkejä toriaukiolla ja hevoskärryt kulkivat kaduilla.

Museokierroksen jälkeen suuntasimme meidän talolle, jossa istuimme takapihalla auringonpaisteessa syöden tanskalaisia leivoksia ja suuria mansikoita kahvin ja kuohuviinin kera. Sään kanssa kävi hyvä tuuri, sillä aurinko paistoi koko viikonlopun. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli välillä aika viileä, joten ei kuitenkaan ollut ihan kesäkeli. Kahvit juotuamme pyöräilimme merenrantaa seuraten peurapuistoon. Tämä oli meille jo kolmas kerta peuroja katsomassa, mutta ei niihin kyllästy. Tällä kertaa näimme myös aivan pienen peuranvasan emonsa vieressä. Peurapuiston jälkeen menimme Aarhusin keskustaan illalliselle ja lopuksi istumaan iltaa irlantilaiseen pubiin. Sunnuntaina pyörimme taas Aarhusin keskustassa ja kävimme mm. kurkkaamassa Aarhusin tuomiokirkon sisälle.

Meten äidin ottama idyllinen kuva meidän talosta.

Takapihan piknikpöytä ja taustalla naapurin hylätty autohuoltamo.

Peurapuistossa jo vakiintuneella auringonottopaikalla.

Söpöt talot Aarhusin ydinkeskustan tuntumassa.

Väki kokoontuu hyvällä ilmalla juomaan olutta joenvarren rappusille ja terasseille.