Ribe, Tanskan vanhin kaupunki

Lauantaina 21.3. lähdimme aamulla Aarhusin opiskelijatalon järjestämällä ryhmämatkalle Ribeen, joka on Tanskan vanhin kaupunki. Noin 9000 asukkaan kokoinen Ribe sijaitsee Tanskan länsirannikolla melko lähellä Saksan rajaa. Bussimatka kesti pari tuntia, mutta aika tuntui kuluvan hyvin nopeasti, sillä Mette nukahti melkein heti ja Tommi luki artikkeleita tiistain tenttiin. Sääennuste arvioi päivän olevan sateinen ja tuulinen, joten olimme varustautuneet retkeen tuulenpitävillä vaatteilla. Säähän varautuminen kannatti, sillä vaikka sade olikin loppunut ennen kuin saavuimme perille, Ribessä kävi erittäin kylmä ja kova tuuli. Kävi vähän sääliksi niitä vaihtareita, joilla ei ollut mukana edes hattua tai huivia.

Ensimmäiseksi menimme Riben viikingeistä ja keskiajasta kertovaan museoon. Näytteillä oli paljon erilaisia ruukun- ja lasinpalasia, luita, koruja, puunkappaleita, miekkoja, kenkiä ym. löytöjä. Näyttelyyn oli rakennettu myös pari hienoa tilannekuvaa siitä, miltä Ribessä näytti 700-luvulla ja myöhemmin keskiajalla. Museossa oli myös tietokonepeli, jossa aika paljon Liam Neesonin näköinen viikinki haastoi kokeilemaan, olisiko meissä ainesta oikeiksi viikingeiksi. Pelissä piti tehdä valintoja mm. sopivista varuisteista, käydä kauppaa torilla, päästä lahjomalla kuninkaan suosioon ja miettiä, pitäisikö Venäjälle hyökätä vai tehdä kauppaa. Tommilla peli sujui hyvin, mutta Mette valitsi liian monta kertaa väärin, joten lopulta peli ilmoitti, että meitä ei päästettäisi viikinkilaivaan. Voi harmi.

Museosta jäi parhaiten mieleen erään keskiajalla eläneen naisen kotiovi, joka oli museossa esillä eräässä vitriinissä. Nainen oli poltettu noitana, joten kyseessä oli "noidan" mökin ovi. Aika hurjaa ajatella, että tässä me nyt tuijotetaan 400-500 vuotta vanhaa ovea, jonka omistajalle kävi niin ikävästi. Mitähän talon asukas olisi ajatellut, jos olisi tiennyt, että ihmiset tulevat 2000-luvulla katsomaan hänen ulko-oveaan? Onkohan tulevaisuudessa jossakin esillä tämänhetkisiä kotiovia ovikelloineen ja postiluukkuineen? Tulevaisuuden ihmiset voivat sitten lukea, että tämän oven takana asuivat Patinen ja Heiskanen.

Museon suosituin huone oli lasten leikkihuone, jossa sai muun muassa pukeutua keskiajan tyyliin, taistella puumiekoilla ja kävellä puujaloilla. Onneksi museossa ei ollut meidän noin 30 hengen vaihtariryhmän lisäksi kuin muutama muu vierailija, joten kukaan lapsi ei päässyt pahastumaan siitä että aikuiset valtasivat leikkipaikan.

Kuningatar Mette mekossa, jonka kokolapussa luki, että puku sopii 10-vuotiaalle tytölle. Juuri sopivan kokoinen.

Museovierailun jälkeen kävelimme Riben pääkadulle etsimään lounasta. Koska koko porukka suuntasi samaan lounaspaikkaan, me päätimme lähteä päinvastaiseen suuntaan, jotta ehtisimme saada ruokaa ennen lounastauon loppumista. Löysimme pienen pizza- ja kebabpaikan, jossa söimme juustohampurilaisen ja rullakebabin. Pizzeriaan tuli heti meidän jälkeen muitakin vaihtareita, jotka olivat kyllästyneet pitkään jonoon toisessa paikassa.

Lounaan jälkeen kokoonnuimme takaisin museolle, josta alkoi opastettu kierros kaupunkiin. Opas oli oikein mukava, noin 50-60-vuotias nainen, joka osasi kertoa kiinnostavia asioita Ribestä. Yllättäen pysähdyimme lounaspaikkamme kohdalla. Kävi ilmi, että talo, jossa pizza- ja kebabpaikka sijaitsi, oli yksi Riben parhaiten säilyneistä keskiaikaisista rakennuksista. Me emme nälkäisinä olleet ollenkaan huomanneet talon erikoista ulkonäköä!

Pizza- ja kebabpaikka hienossa talossa. Opas kertoi, että ylin kerros, jonka seinässä on pyöreä aukko, oli tarkoitettu pöllön asunnoksi. Pöllöt olivat hyödyllisiä, koska ne tappoivat hiiriä.

Kangastehtaan johtajan talo 1860-luvulta. Rakennuksessa toimii nykyään Riben taidemuseo.

Viikinkiaikaisen Riben sataman on kuulemma täytynyt sijaita jossakin tässä, mutta sitä ei ole vielä löydetty.

Riben ostoskatua.

Opastetulla kierroksella näimme taloja eri aikakausilta. Opas kertoi meille, kuinka talon ulkonäöstä voi päätellä minkä ajanjakson aikana se on rakennettu. Aikoinaan Ribessä otettiin rakennustyyliin paljon vaikutteita Saksan puolelta, mutta jossakin vaiheessa tuli muodikkaammaksi rakentaa talot kuten muualla Tanskassa. Koska kaupunki on hyvin vanha, Ribessä voi nähdä paljon erilaisia taloja. 

Tämä kannatinpalkki on "Riben tyyliä". Nimi tulee siitä, että tällä kuviolla koristeltuja palkkeja on löydetty vain Ribestä. Alareunan ristin tarkoitus on suojata taloa noidilta.

Riben satama.

Tolppa, johon on merkitty tulvavesien korkeudet. Ribessä on aikoinaan tulvinut oikein kunnolla: vuonna 1634 tulvavesi nousi jopa kuusi metriä normaalia vedenpintaa korkeammalle. Tulvat vähenivät kun Ribeen rakennettiin pato vuonna 1912.

Ribessä on jäljellä vanhoja värikkäitä ovia.

Sataman vieressä on paljon vanhoja taloja.

Tässä kaupunginosassa kaikki talot ovat valkeita, koska Ribe oli silloin niin köyhä ettei ihmisillä ollut varaa värikkäisiin maaleihin. Talot on jätetty nykyäänkin valkoisiksi muistuttamaan siitä ajasta. Köyhyyden syynä taisi olla epäonnistunut sota Saksassa.

Opas kertoi, että talojen tiilikuviot olivat muurareiden taidonnäytteitä. Talon seinässä olikin erilainen tiilikuvio joka ruudussa.

Riben tuomiokirkko valmistui 1200-luvulla

Tanskalainen taiteilija Carl Henning Pedersen on tehnyt kirkon alttaritaulut ja niiden yläpuolella olevat ikkunat ja kattomaalaukset vuosina 1982-1987. Opas kertoi, että Pedersen oli ateisti, mutta ilmeisesti hän oli lukenut Raamatun.

Kapean näköinen talo.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa Riben patoa ja merenrantaa, jonne Ribe-joki loppuu. Riben asukkailla on kesämökkejä joenvarressa.

Joki päättyy tänne.

Kesämökkejä joen varrella.

Kaukana näkyy suuria lintuparvia.

Padolla tuuli niin kovaa, että tuuli melkein vei Meten mukanaan.