Ribe, Tanskan vanhin kaupunki

Lauantaina 21.3. lähdimme aamulla Aarhusin opiskelijatalon järjestämällä ryhmämatkalle Ribeen, joka on Tanskan vanhin kaupunki. Noin 9000 asukkaan kokoinen Ribe sijaitsee Tanskan länsirannikolla melko lähellä Saksan rajaa. Bussimatka kesti pari tuntia, mutta aika tuntui kuluvan hyvin nopeasti, sillä Mette nukahti melkein heti ja Tommi luki artikkeleita tiistain tenttiin. Sääennuste arvioi päivän olevan sateinen ja tuulinen, joten olimme varustautuneet retkeen tuulenpitävillä vaatteilla. Säähän varautuminen kannatti, sillä vaikka sade olikin loppunut ennen kuin saavuimme perille, Ribessä kävi erittäin kylmä ja kova tuuli. Kävi vähän sääliksi niitä vaihtareita, joilla ei ollut mukana edes hattua tai huivia.

Ensimmäiseksi menimme Riben viikingeistä ja keskiajasta kertovaan museoon. Näytteillä oli paljon erilaisia ruukun- ja lasinpalasia, luita, koruja, puunkappaleita, miekkoja, kenkiä ym. löytöjä. Näyttelyyn oli rakennettu myös pari hienoa tilannekuvaa siitä, miltä Ribessä näytti 700-luvulla ja myöhemmin keskiajalla. Museossa oli myös tietokonepeli, jossa aika paljon Liam Neesonin näköinen viikinki haastoi kokeilemaan, olisiko meissä ainesta oikeiksi viikingeiksi. Pelissä piti tehdä valintoja mm. sopivista varuisteista, käydä kauppaa torilla, päästä lahjomalla kuninkaan suosioon ja miettiä, pitäisikö Venäjälle hyökätä vai tehdä kauppaa. Tommilla peli sujui hyvin, mutta Mette valitsi liian monta kertaa väärin, joten lopulta peli ilmoitti, että meitä ei päästettäisi viikinkilaivaan. Voi harmi.

Museosta jäi parhaiten mieleen erään keskiajalla eläneen naisen kotiovi, joka oli museossa esillä eräässä vitriinissä. Nainen oli poltettu noitana, joten kyseessä oli "noidan" mökin ovi. Aika hurjaa ajatella, että tässä me nyt tuijotetaan 400-500 vuotta vanhaa ovea, jonka omistajalle kävi niin ikävästi. Mitähän talon asukas olisi ajatellut, jos olisi tiennyt, että ihmiset tulevat 2000-luvulla katsomaan hänen ulko-oveaan? Onkohan tulevaisuudessa jossakin esillä tämänhetkisiä kotiovia ovikelloineen ja postiluukkuineen? Tulevaisuuden ihmiset voivat sitten lukea, että tämän oven takana asuivat Patinen ja Heiskanen.

Museon suosituin huone oli lasten leikkihuone, jossa sai muun muassa pukeutua keskiajan tyyliin, taistella puumiekoilla ja kävellä puujaloilla. Onneksi museossa ei ollut meidän noin 30 hengen vaihtariryhmän lisäksi kuin muutama muu vierailija, joten kukaan lapsi ei päässyt pahastumaan siitä että aikuiset valtasivat leikkipaikan.

Kuningatar Mette mekossa, jonka kokolapussa luki, että puku sopii 10-vuotiaalle tytölle. Juuri sopivan kokoinen.

Museovierailun jälkeen kävelimme Riben pääkadulle etsimään lounasta. Koska koko porukka suuntasi samaan lounaspaikkaan, me päätimme lähteä päinvastaiseen suuntaan, jotta ehtisimme saada ruokaa ennen lounastauon loppumista. Löysimme pienen pizza- ja kebabpaikan, jossa söimme juustohampurilaisen ja rullakebabin. Pizzeriaan tuli heti meidän jälkeen muitakin vaihtareita, jotka olivat kyllästyneet pitkään jonoon toisessa paikassa.

Lounaan jälkeen kokoonnuimme takaisin museolle, josta alkoi opastettu kierros kaupunkiin. Opas oli oikein mukava, noin 50-60-vuotias nainen, joka osasi kertoa kiinnostavia asioita Ribestä. Yllättäen pysähdyimme lounaspaikkamme kohdalla. Kävi ilmi, että talo, jossa pizza- ja kebabpaikka sijaitsi, oli yksi Riben parhaiten säilyneistä keskiaikaisista rakennuksista. Me emme nälkäisinä olleet ollenkaan huomanneet talon erikoista ulkonäköä!

Pizza- ja kebabpaikka hienossa talossa. Opas kertoi, että ylin kerros, jonka seinässä on pyöreä aukko, oli tarkoitettu pöllön asunnoksi. Pöllöt olivat hyödyllisiä, koska ne tappoivat hiiriä.

Kangastehtaan johtajan talo 1860-luvulta. Rakennuksessa toimii nykyään Riben taidemuseo.

Viikinkiaikaisen Riben sataman on kuulemma täytynyt sijaita jossakin tässä, mutta sitä ei ole vielä löydetty.

Riben ostoskatua.

Opastetulla kierroksella näimme taloja eri aikakausilta. Opas kertoi meille, kuinka talon ulkonäöstä voi päätellä minkä ajanjakson aikana se on rakennettu. Aikoinaan Ribessä otettiin rakennustyyliin paljon vaikutteita Saksan puolelta, mutta jossakin vaiheessa tuli muodikkaammaksi rakentaa talot kuten muualla Tanskassa. Koska kaupunki on hyvin vanha, Ribessä voi nähdä paljon erilaisia taloja. 

Tämä kannatinpalkki on "Riben tyyliä". Nimi tulee siitä, että tällä kuviolla koristeltuja palkkeja on löydetty vain Ribestä. Alareunan ristin tarkoitus on suojata taloa noidilta.

Riben satama.

Tolppa, johon on merkitty tulvavesien korkeudet. Ribessä on aikoinaan tulvinut oikein kunnolla: vuonna 1634 tulvavesi nousi jopa kuusi metriä normaalia vedenpintaa korkeammalle. Tulvat vähenivät kun Ribeen rakennettiin pato vuonna 1912.

Ribessä on jäljellä vanhoja värikkäitä ovia.

Sataman vieressä on paljon vanhoja taloja.

Tässä kaupunginosassa kaikki talot ovat valkeita, koska Ribe oli silloin niin köyhä ettei ihmisillä ollut varaa värikkäisiin maaleihin. Talot on jätetty nykyäänkin valkoisiksi muistuttamaan siitä ajasta. Köyhyyden syynä taisi olla epäonnistunut sota Saksassa.

Opas kertoi, että talojen tiilikuviot olivat muurareiden taidonnäytteitä. Talon seinässä olikin erilainen tiilikuvio joka ruudussa.

Riben tuomiokirkko valmistui 1200-luvulla

Tanskalainen taiteilija Carl Henning Pedersen on tehnyt kirkon alttaritaulut ja niiden yläpuolella olevat ikkunat ja kattomaalaukset vuosina 1982-1987. Opas kertoi, että Pedersen oli ateisti, mutta ilmeisesti hän oli lukenut Raamatun.

Kapean näköinen talo.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa Riben patoa ja merenrantaa, jonne Ribe-joki loppuu. Riben asukkailla on kesämökkejä joenvarressa.

Joki päättyy tänne.

Kesämökkejä joen varrella.

Kaukana näkyy suuria lintuparvia.

Padolla tuuli niin kovaa, että tuuli melkein vei Meten mukanaan.

Keväinen kukka- ja siivoustarkastus

Kevät etenee, ja ulkona voi nähdä taas uusia kukkia. Torstaina teimme pienen pyörälenkin Aarhusin keskustaan katsomaan kaupungintalon puiston violetteja ja valkoisia krookuksia. Kukkia oli valtavasti. Aurinkokin paistoi lämpimästi, joten tuli hyvin keväinen olo.

Kukkien sekaan oli jostakin syystä pystytetty pieniä Tanskan lippuja.

Aarhusin kaupungintalo ja kukkameri.

Kukkien lisäksi ulkona on näkynyt entistä enemmän moottoripyöriä. Matkalla keskustaan istutuksien luokse pääsimme todistamaan moottoripyöräkolaria. Saapuessamme pyörillä risteykseen kuulimme kuinka moottoripyörä törmäsi korotettuun kadun reunaan, ja näimme kuinka sekä pyörä että kuski liukuivat keskelle vilkasta risteystä. Auttajia oli paikalla onneksi runsaasti, ja kuljettaja saatiin nopeasti pystyyn ilman meidän apua. Tapahtuma paikalla nopeusrajoitus oli 40/60 km/h, mutta juuri risteykseen tulleen moottoripyörän vauhti oli luultavammin tätä alhaisempi. Onneksi ajajalla oli hyvät suojavarusteet ja kypärä, joita ei ilmeisesti kaikilla moottoripyöräilijöillä näkemämme mukaan löydy. Ammattiauttajatkaan eivät olleet kaukana, sillä ensimmäisen lääkäriauton näimme vain muutaman minuutin kuluttua tapahtuneesta. Ambulansseja ja johtoautoja kulkeekin kyseistä tietä asuntomme ohi noin 50-100 kertaa päivässä, joten kolari tapahtui hyvässä paikassa avun saannin kannalta. Täällä Aarhusissa suhtautuminen hälytysajoneuvoihin on muuten erilaista kuin Jyväskylässä. Olemmekin jo turtuneet sireeneihin ja vilkkuviin valoihin. Muistelen, että kotona Suomessa vilkut päällä ajavan ambulanssin näkeminen oli aina jotenkin ihmeellistä ja jopa harvinaista. Suurin syy turtumiseen on asuntomme sijanti saman tien varressa sairaalan kanssa.

Tässä pitää varmaan pyöräillä puku päällä ja hattu päässä? Vai väistää pyöräileviä pukumiehiä? Joka tapauksessa kauniin yksityiskohtainen liikennemerkki.

Tällä viikolla oli myös ensimmäinen yliopiston kv-asukastoimiston järjestämä siivoustarkastus. Siivoaminen ei ollut mitenkään vaivalloista, sillä meillä pyörii viikottainen siivousvuoro, joten lähtökohdiltaan talon siisteys oli huomattavasti parempi kuin taloon saapumisemme hetkellä. Ainoastaan keittiön kaappien ja suihkun seinissä oli hieman enemmän tekemistä, koska ne olivat jääneet edellisen vuokralaisen jäjiltä todella törkeään kuntoon: suihkuverhossa oli alkavia homepilkkuja, laatat olivat keltaisia ja keittiössä kaapit olivat täynnä rikkinäisiä ja rasvasta limaisia Ikean paistinpannuja ja kattiloita. Emme aiemmin siivonneet kaikkia kaappeja, sillä emme käyttäneet mitään kyseisistä tavaroista, emmekä tienneet ovatko jotkin tavarat osa talon omaa irtaimistoa. Olemme lisäksi odottaneet, että joku olisi tullut asiat tarkastamaan, mutta mitään ei tapahtunut valituksistamme huolimatta. Tanskan jätemääräykset ovat lisäksi erikoiset, sillä täällä ei juurikaan kierrätetä, joten emme olleet varmoja mitä tehdä viidelle muovikassilliselle metalli/lasi/muovi/keramiikka/sähkötarvike yms. romua. Siivouksen aluksi keräsimmekin kaikki tavarat pusseihin ja veimme ne ulos odottamaan tarkastajaa, jonka oli luvattu hoitavan asian. Olimme varmoja, että tarkastus menisi heittämällä läpi, jos talo oli kerta tarkastettu ennen tuloamme.

Tarkastaja oli noin 30-vuotias mies, joka tuli likaisissa kengissään sisälle ja aloitti tutkimalla keittiön kaappien päältä kädellään. Olimme imuroineet ja pyyhkineet kappien päälliset. Hän onnistui kuitenkin löytämään rasvaisen kohdan, jossa edelliset vuokralaiset olivat pitäneet likaisia kattiloitaan. Rasva oli imeytynyt kovalevystä valmistettuun tasoon yhdestä kohdasta kaappien päältä.  Kerroimme, ettemme olleet kaappien päällistä käyttäneet, vaan olimme vain poistaneet likaiset astiat. Tarkastajan mukaan rasvaklöntti oli tullut kokkaamisesta. Tommi kysyikin miten herra kokkaa, jos rasvapalloja lentelee kaappien päälle, mutta asiassa ei kuulemma ole väittelemismahdollisuutta. Sanoimme myös, että keittiö oli hirveässä kunnossa saapuessamme, ja nyt se oli todella siisti. Kuulemma asiasta olisi pitänyt ilmoittaa, niin kuin olimmekin tehneet. Vessassa tarkastaja moitti peilin puhtautta. Olimme peilin juuri edellisenä iltana kiillottaneet, mutta aamulla joku kämppiksistämme oli pyyhkinyt sotkunsa peilistä huolimattomasti ja siinä näkyi pyyhkimisen jälkiä. Jouduimme näyttämään kuinka kiillotamme peilin, sillä tarkastaja ei meitä uskonut. Onneksi Tommin esimerkkisuorituksen jälkeen hän oli tyytyväinen. Tarkastuksen lopuksi mies ilmoitti, että meillä on kaksi päivää aikaa siivota puutteelliset kohdat, ja jos ne olisivat edelleen likaiset kun hänen kollegansa ehkä tulisi tarkastuskäynnille, hän kutsuisi paikalle siivousfirman ja laskuttaisi meitä siitä. Kuulemma aikaisemmin on ollut tapana, että ammattisiivoojat kutsutaan paikalle heti, jos tarkastuksessa löytyy pienikin puute, mutta tänä vuonna on ryhdytty antamaan mahdollisuus korjata puutteet itse ennen kuin siivouksesta ryhdytään laskuttamaan. Sanoimme tarkastajalle, että asunnot kannattaisi tarkistaa edellisten asukkaiden jäljiltä ennen kuin seuraavat vuokralaiset päästetään asuntoon, koska tällä hetkellä systeemi vaikuttaa hyvin epäreilulta. Muutenkin kuulostaa ylireagoinnilta kutsua siivooja pyyhkimään yksi peili ja kaapinpäällinen, kun talo kuitenkin on meidän jäljiltä paljon siistimpi kuin tänne tullessa. Nyt tarkastuksesta on kulunut kaksi päivää, mutta kukaan ei ole tullut vielä katsomaan uudestaan puhdistamiamme kohtia. Varmuuden vuoksi otimme siivouksen tuloksista kuvia todisteeksi, jotta esimerkiksi peilin kanssa ei käy kuten viimeksi.

Takapihalta löytyi tyhjä linnunmuna, jota jäätiin hetkeksi ihmettelemään.

Sitten vähän muista aiheista: kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa syömässä oikeaa ruokaa yliopiston ruokalassa. Menimme matematiikan laitoksen lounasravintolaan, jossa oli tarjolla mm. pastaa pestokastikkeessa ja pekonipitsaa. Kaikilla ruuille on täällä ilmoitettu oma hinta, ja joissakin annoksissa hinnaksi on voitu ilmoittaa esim "30-40 kr". Vielä ei ole selvinnyt, mikä määrää onko hinta tuollaisessa tapauksessa vaikkapa 32 kruunua vai 37 kruunua, mutta veikkaamme että se liittyy annoksen kokoon. Lautaset tosin ovat kaikki samankokoisia, joten arvioinnin on pakko tapahtua vain silmämääräisesti. Olemme kuulleet, että matematiikan ruokalan nuorempi työntekijä laskuttaa annoksista yleensä vähemmän kuin vanhempi työntekijä. Mette päätti pelata varman päälle ja valitsi pitsan, jonka hinta oli varmasti 20 kr. Tommi otti sekä pitsan että pastaa, ja tyytyi siihen että kokonaissumman sai kuulla vasta kassalla. Ruoka oli ehtinyt jäähtyä kylmäksi, mutta pitsa oli muuten hyvää. Tommi ei pitänyt pestopastasta. Samalla viikolla söimme ruokalassa toisenkin kerran, ja silloin tarjolla oli pyttipannua (joka oli Tommin mielestä paljon parempaa kuin Jyväskylässä). Ruokajonossa joku Kiinan suunnalta kotoisin oleva mies kyseli Meteltä mitä mikäkin annos maksoi ja mitä ne ylipäätään olivat, koska ruokalistaa ei ole ilmoitettu missään englanniksi. Mette osasi vain sanoa pyttipannun hinnan ja että kyseiseen annokseen kuuluu myös paistettu kananmuna. Mette kertoi myös että ei valitettavasti osaa auttaa enempää, koska ei itsekään vielä osaa tanskaa hyvin. Jotenkin aina käy niin, että ihmiset tulevat kyselemään apua sellaisessa paikassa, jossa on itsekin ihan uusi. Meiltä on Aarhusissa oleskelumme aikana kysytty jo mm. sataman sijaintia ja bussin määränpäätä.

Matematiikan ruokalasta täytyy vielä mainita, että siellä on suurempi kakku- kuin ruokavalikoima. Kakunpalaset ovat lisäksi hyvin reilun kokoisia ja hinnaltaa edullisia. Tämänhetkinen suosikkikakkumme on drømmekage eli unelmakakku, jossa on kookosjauhosta, fariinisokerista, voista ja maidosta tehty rouskuva kuorrutus. Täytyypä kokeilla tehdä sitä itse sitten kun ollaan palattu Suomeen. Tanskalaiset osaavat tehdä oikein hyviä kakkuja! Eräs vaihtari kertoi käyvänsä syömässä kakkupalan joka päivä.

Maanantaina palautimme labrakurssin työselostukset molekyylibiologian laitoksen sihteerin toimistoon. Nyt voimme vain odotella arvostelun tuloksia. Tämä viikko onkin muuten mennyt lukiessa ensi viikon tiistain tenttiin, paitsi tiistaina ja torstaina kävimme tietysti tanskantunnilla. Viime tunnilla opimme, että morgenmad on aamupala ja frokost lounas, toisin kuin ruotsissa. Nyt siis tiedämme, että lähellä sijaitsevassa pizzeriassa ei myydäkään aamupalapitsoja, vaan lounaspitsoja. Kuulostikin aika kummalliselta. Tällä viikolla olemme opetelleet verbintaivutusta, joka tapahtuu hyvin samalla tavalla kuin ruotsissa. Ääntäminen vain on taas ihan oma lukunsa. Opettaja sanoikin eilen, että "Älkää katsoko miten se kirjoitetaan, vaan muistakaa että se sanotaan näin!" Jopa hollannin ääntäminen on erittäin helppoa verrattuna tanskaan, hollannin ääntäminen kun kuitenkin yleensä vastaa kirjoitusasua. Tanskassa tuntuu erityisen vaikealta ääntä tanskalainen ällän tapainen äänne, jota sanottaessa kielen täytyy olla suun alaosassa eikä yläosassa. Mutta tämä kyseinen äänne ei suinkaan vastaa L-kirjainta, vaan se sanotaan yleensä D-kirjaimen kohdalla, esim. sanassa "mad" (ruoka) tai "hedder" (on nimeltään). Vaikeaa! Tanskanopettajamme on onneksi hyvin mukava ja kärsivällinen.

Viime viikon lauantaina kävimme brasilialaisen ja australialaisen kämppäkaverimme kanssa Studenterhusin alakerran baarissa. Parin oluen/siiderin jälkeen päätimme kokeilla pari erää pöytäjalkapalloa. Ottelut olivat tiukkoja, ja tunnelma katossa. Lopulta oli pakko lähteä kotiin, jotta peli ei nielaisisi kaikkia viiden kruunun kolikoitamme. Kellokin alkoi olla paljon. Brasilialainen kämppiksemme uhkasi tällä viikolla haastavansa meidät biljardissa, mutta se taitaa siirtyä myöhemmäksi, sillä Tommi on taas flunssassa. Huomenna pitäisi lähteä retkelle Ribeen, joten parasta viettää tämä perjantai-ilta kotona lepäämällä.

Koska Tanskassa ei harrasteta sälekaihtimia, auringonpaisteella yliopiston ikkunoiden ylle levitetään markiisit. Tanskassa hyvin harvassa ikkunassa on verhot, joten iltaisin taloihin näkee suoraan sisälle. Kysyimme eräältä tanskalaiselta opiskelijalta, eikö ihmisiä ollenkaan häiritse, että ohikulkijat näkevät kaiken mitä teet kotonasi. Kuulemma tanskalaiset eivät välitä siitä, ja kaveri totesi vielä, että ei hänellä ainakaan ole mitään salattavaa. No, onneksi meidän huoneessa sentään on sälekaihtimet.

Kansainvälisillä nyyttärikesteillä

Viikko sitten lauantaina 7.3. osallistuimme yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden nyyttärikesteille. Osallistujien täytyi tuoda nyyttäreille jokin ruoka omasta kotimaasta. Heräsimme siis lauantaiaamuna tavallista aikaisemmin, jotta ehdimme pyöräyttää suomalaisen mustikkapiirakan nyyttäreillä tarjoiltavaksi. Lisäksi otimme mukaan kolme pientä rasiallista mämmiä, jotka Tommin äiti ja sisko olivat tuoneet meille Suomesta. Nyyttärit järjestettiin satamaan viime vuonna valmistuneessa, upouudessa Navitas-rakennuksessa, jossa opiskelevat Aarhusin yliopiston insinööriopiskelijat. Rakennuksen pääaulan koko oli vaikuttava, joten jäimme sitä hetkeksi töllistelemään ja ottamaan valokuvia. Koska rakennuksessa ei ollut lauantaina mitään muuta toimintaa ruokalassa järjestettävien nyyttärikestien lisäksi, rakennus oli täysin autio. Rakennuksen valtava koko ja tilojen avaruus yhdistettynä ihmisten täydelliseen puuttumiseen oli erikoinen kokemus.

Navitas-rakennuksessa on teräviä kulmia. Kuulemma viime talvena myrsky pudotti kuvassa pääovien yläpuolella olevan katon alas. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.

Aulassa riittää tilaa.

Erikoinen portaikko.

Rakennuksen etuoven avaamaan tullut vaihtari johdatti meidät ruokalaan, jossa olikin jo paikalla muutama vaihtari. Tapahtuman oli määrä alkaa klo 13, mutta tapahtuman järjestäjät, tanskalaiset mentorit, ilmestyivät paikalle vasta kahden aikoihin ja toivat mukanaan ruokailuvälineet. Järjestäjät hoitivat myös juomapuolen, ja tarjolla oli olutta ja limsaa yllin kyllin. Ihmisiä nyyttäreillä oli noin 40. Ruuat koottiin suureksi buffetpöydäksi, ja kaikki kirjoittivat ruokien viereen laput, joissa kerrottiin ruuan nimi ja kotimaa. Tarjolla oli valtavasti ruokaa joka puolelta maailmaa, ja vaikka otimme vain pikkuruisen annoksen kutakin ruokaa, maha tuli aivan täyteen. Olimme tehneet muffinsivuokiin valmiiksi pienet annokset mämmiä ja vaniljakastiketta, jotta kaikille kiinnostuneille riittäisi maistiaiset. Mämmi herättikin paljon kiinnostusta, ja yleisimmät kysymykset olivat "Mitä se on?", "Onko se suklaata?" ja "Onko se makeaa?" Ihmisten reaktiot mämmiin vaihtelivat, mutta yllättäen aika moni tykkäsi. Mustikkapiirakka oli suositumpi ja loppui nopeasti, mutta mämmimaistiaisiakin meni kaikki parikymmentä kappaletta. Tommi tykkäsi eniten itävaltalaisesta jälkiruuasta nimeltä "keiserschmarrn", joka oli lettutaikinasta tehty, rusinoita sisältävä sekasotku. Oikein hyvää! Meten suosikkeja olivat italialainen pastasalaatti ja lämmin pastaruoka, joka sisälsi mm. kinkkua ja mozzarellajuustoa. Erikseen täytyy vielä mainita hyvänmakuiset turkkilaiset kuskusruuat, joita oli tarjolla jopa kolmekin erilaista. Jälkiruuista Metelle mieleen jäivät parhaiten norjalainen verdens beste eli maailman paras kakku ja Belgian flaaminkielisten vaihtareiden valmistama rijstpap eli riisivanukas fariinisokerin kanssa. Norjalaista kakkua oli tullut maistettua vuosi sitten AFS Jyväskylän tapaamisessa, joten oli mukavaa päästä maistamaan sitä uudestaan.  Kakku on ehdottomasti ansainnut nimensä.

Mustikkapiirakka Kotiruoka-kirjan ohjeen mukaan.

Meidän mustikkapiirakka ja mämmit esillä.

Ruokatilanne alussa...

... ja ruokatilanne lopussa.

Tämän viikon torstaina Mette kävi tutustumassa AFS-vaihto-oppilasjärjestön Aarhusin paikallisyhdistykseen. Tapaaminen oli oikein mukava, ja oli mielenkiintoista kuunnella miten AFS toimii Tanskassa. AFS-ihmisten kanssa on aina mukavaa, ja tapaamisessa tuli todella kotoinen olo. Vaihto-oppilasjärjestössä toimimisessa onkin se erinomainen puoli, että kavereita on ympäri maailmaa. Lisäksi kansainvälisyydestä kiinnostuneilla ihmisillä on usein melko samankaltainen ajatusmaailma, joten on helppo tutustua ja ystävystyä. Täkäläinen AFS tapaa joka toinen viikko, joten kevään aikana ehtii osallistua toimintaan vielä monta kertaa.

Ensimmäisen jakson kurssit ovat ihan melkein lopussa, ja tällä viikolla oli viimeiset luennot ja tehtävät. Maanantaina pitäisi palauttaa työselostukset kasvi- ja virustutkimuksista. Meten raportti on jo valmis, ja Tommillakin on enää vähän kirjoittamista. Seuraavaksi pitääkin ryhtyä lukemaan tenttiin, joka on tiistaina 24.3. Koska ensi viikolla ei ole mitään ohjelmaa yliopistolla, voidaan lukea vaikka koko viikko. Ensi viikon lauantaina tosin menemme opiskelijatalon järjestämälle päiväretkelle Ribeen, joka on Tanskan vanhin kaupunki. Matka maksaa noin 60 euroa per nenä, ja retkeä on kehuttu kovasti. Lähiaikoina on ohjelmassa enemmänkin matkustelua, sillä ostimme eilen myös junaliput Hampuriin torstaille 26.3.! Hampurissa vietetään kaksi päivää, jonka jälkeen jatketaan sunnuntaina junalla Hollantiin kolmeksi päiväksi Meten host-perheen luo. Sen jälkeen aikomus olisi vielä käydä ainakin katsomassa tulppaanipeltoja, ja lentää lopulta Amsterdamista Kööpenhaminaan ja tulla junalla tai bussilla takaisin Aarhusiin. Meillä alkaa seuraavat kurssit vasta 9.4., joten matkusteluun on hyvin aikaa. Tanskassa alkaa olla keväinen sää, ja tällä viikolla aurinko paistoi lämpimästi melkein koko viikon. Vasta tänään on ollut pilvisempää.

Perjantaina 13. päivä oli muuten hilkulla ettei myöhästytty kurssin viimeiseltä luennolta: Tommin pyörästä puhkesi taas rengas, tällä kertaa edestä. Onneksi ehdittiin luennolle ajoissa kävellenkin. Täällä luennolle ei voi hiipiä yhtä huomaamattomasti kuin Jyväskylässä, sillä ovi on usein luokan etuosassa eikä takana. Yleensä ihmiset ovat täällä ajoissa paikalla, mutta samalla kurssilla on pari tyyppiä, jotka tulevat joka kerta 10 minuuttia myöhässä, mitä muut opiskelijat paheksuvat. Me ei onneksi olla myöhästytty vielä kertaakaan.

James Bond ja turistit

Yliopiston ja tanskantuntien kanssa on pitänyt niin kiirettä, että ei olla ehditty kirjoittamaan blogia. Tämän jakson kurssit yliopistossa alkavat olla loppusuoralla, sillä ensi viikolla pidetään viimeiset luennot. Meten ryhmän kasvitutkimus on perjantaina tapahtuvaa viimeistä juurinystyrälaskentaa vaille valmis. Tommin ryhmän ebolatulokset näyttävät kurssin ohjaajan mukaan lupaavilta verrattuna muihin virusryhmiin. Tutkimuksista pitäisi vain vielä kirjoittaa työselostus puolentoista viikon kuluessa, ja teoriakurssin tentti on joko maaliskuun lopussa tai huhtikuun puolessavälissä.

Jos saa vähän kritisoida täkäläistä yliopistoa, täytyy sanoa että tenttien ajankohdan epävarmuus aiheuttaa melkoista turhautumista. Tentin ajankohtaa ei tiedetä kurssin alkaessa, vaan se ilmoitetaan vasta kurssin loppupuolella. Tentin ajankohdan epävarmuus aiheuttaa sen, että esimerkiksi pääsiäisloman suunnittelu on ollut mahdotonta, koska tentti voi olla milloin vain joko ennen pääsiäislomaa tai sen jälkeen. Me ollaan suunniteltu pääsiäisloman viettoa Hollannissa, mutta lentoja tai majoitusta ei uskalla varata ennen kuin tiedetään tarkka tenttipäivä. Vasta tällä viikolla saatiin kuulla viisi mahdollista tenttipäivää, joista sitten valittiin kaksi mieluisinta. Ensi viikolla toivottavasti saadaan kuulla, onko tentti nyt sitten maaliskuussa vai huhtikuussa. Mahdollisia tenttipäiviä on useampi, koska tentti on suullinen, eikä kaikkia kurssilaisia siis ehditä tentata samana päivänä. Epätietoisuus tenttien ajankohdasta ei käy pelkästään meidän vaan myös tanskalaisten opiskelijoiden hermoille. Kuulemma asiasta on annettu yliopistolle palautetta useaan kertaan, mutta mitään ei tapahdu. Sama ongelma on ilmeisesti kaikissa tiedekunnissa, sillä muutkin tuntemamme vaihtarit ovat kovin ärsyyntyneitä asiasta. Täytyy siis vain sopeutua vallitsevaan tilanteeseen. Harmittaa vain, jos joudutaan maksamaan lentolipuista paljon sen takia, että ei pystytty varaamaan niitä aikaisemmin.

Pyöräparkki keskustassa.

Pieni koira vahtii vaateliikkeen ovella.

Viime lauantaina tutustuimme brasilialaiseen ruokaan ja kulttuuriin, kun lähdimme brasilialaisen kämppäkaverimme ja tyttöystävänsä kutsumina Brasilia-iltaan erääseen ravintolaan Aarhusin keskustassa. Juhla oli Aarhusissa asuvien brasilialaisten järjestämä, ja eräs brasilialaistaustainen rouva oli tehnyt juhlan ruuat itse. Tarjolla oli ruokaa nimeltä ”muqueca de camarāo”, joka oli kalaa katkarapukastikkeessa, ja annos sisälsi myös riisiä ja ”pirāo”-nimistä, ilmeisesti ainakin tomaattia sisältävää muusia. Ruoka maksoi 120 DKK per henkilö, ja hintaan kuului myös pieni brasilialainen jälkiruoka. Pääruoka oli oikein hyvää, mutta jälkiruoka oli melko erikoinen: juustonpala, jonka päällä oli jostakin hedelmästä tehtyä marmeladintapaista, ja lisäksi lusikallinen maustamatonta jugurttia. Aterian hinta oli melko korkea pääruuan ja jälkiruuan annoskokoon suhteutettuna, mutta ruoka oli hyvää ja ilta mukava kokemus. Kaikki paikalla olleet ihmiset meitä lukuun ottamatta olivat keskenään joko perheenjäseniä tai tuttuja ja puhuivat portugalia, mutta myös meidät otettiin hyvin mukaan, joten ei tullut ollenkaan ulkopuolinen olo.

Hurja naama kapealla kujalla.

Tiistaina opiskelijatalolla järjestettiin jälleen vaihto-opiskelijoille iltapuuhaa, teemana James Bond. Metteä ilta kiinnosti erityisen paljon, koska hän oli pakannut mukaan mustan juhlamekon, jota hän oli päässyt käyttämään James Bond -sitseillä Jyväskylässä yli kaksi vuotta sitten. Toinen hyvä syy lähteä oli halpa kuohuviini. Juhlissa päästiin pelaamaan myös blackjackiä josta Mette voitti pääpalkinnon eli ilmaisen kuohuviinilasillisen. Voitto oli kyllä isolta osin Tommin neuvojen ansiota.

James Bond -teemainen edustuskuva.

Maanantaina Aarhusiin saapui tuttuja. Tommin äiti ja isosisko tulivat lyhyelle lomalle ja tarkistamaan, miten täällä eletään. Vierailun ajankohta oli hieman hankala, sillä keskellä viikkoa, etenkin tiistaina ja torstaina, päivät yliopistolla ja kielikeskuksessa saattavat olla hyvin pitkiä (9-19). Onneksi ehdimme näkemään vieraat kahdesti ja esittelemään kaupunkia, yliopistoa ja asuinpaikkaamme. Peurapuisto vain jäi näkemättä sateen vuoksi. Sää olikin tällä viikolla hyvin tyypillinen: sadetta, tuulta ja kylmää. Innolla odotamme lämpötilan nousemista ja kesäaktiviteetteja. Metteä pyydettiinkin jo James Bond -illassa liittymään italialaisten vaihtareiden ultimate frisbee -joukkueeseen. Mette tosin toivoo että se oli vain vitsi, koska hänen frisbeetaitonsa ovat olemattomat.

Turistit ja matkaopas.