Ensimmäinen viikko yliopistolla

Maanantaina meillä oli tämän lukukauden ensimmäinen luento, ja luentosalin numero oli hauskasti 303 aivan kuten Jyväskylässä. Luento alkoi klo 13:15 ja oli alle tunnin mittainen, sillä luennolla kerrottiin vain kurssin aikataulusta ja muista käytännön asioista. Kurssin nimi on ”Host-Microbe Interactions”, ja nimensä mukaisesti kurssin aiheena on erilaisten mikrobien (bakteerien, sienten, virusten ym.) ja niiden isäntäeliöiden välinen vuorovaikutus. Kurssi on laajuudeltaan 10 opintopistettä, eli huomattavasti laajempi verrattuna tyypilliseen 5 opintopisteen kurssiin Jyväskylän yliopistossa. Kurssi on koko kolmannen jakson mittainen (lukuvuodessa on neljä jaksoa) eli kestää maaliskuun puoliväliin saakka. Luentoja on noin kolme kertaa viikossa, ja lisäksi kurssiin sisältyy ryhmätapaamisia, joissa pohditaan mieleen tulleita kysymyksiä tai ongelmia pienemmissä ryhmissä.

Molekyylibiologian laitoksen rakennuksia on useammassa paikassa, ja yhden niistä ylin kerros. Tässä rakennuksessa tehdään kasvitutkimusta, ja ensimmäinen luento oli täällä.

Portaat pelottavat Metteä, koska kaiteen ja portaikon väliin jää rako, josta on teoriassa mahdollista pudota.

Tässä jaksossa meillä on tuon 10 opintopisteen kurssin lisäksi 5 op kokoinen ”Experimental Project on Host-Microbe Interactions”, jossa suunnitellaan ja toteutetaan kolmen opiskelijan ryhmissä lyhyt tutkimus teoriakurssin aiheisiin liittyen. Maanantain luennolla kerrottiin, että kokeelliseen kurssiin osallistujat jaetaan kahteen osaan, joista toinen puoli tekee tutkimuksen kasveihin ja toinen eläinsoluihin liittyen. Kaikki opiskelijat paria lukuun ottamatta olisivat halunneet eläinsolupuolelle, joten kasvipuolelle joutujat päätettiin arpomalla. Tulos oli, että Mette joutui kasviryhmään ja Tommi pääsi eläinsoluryhmään. Meten katkeruus ryhmäjaosta kasvoi entisestään, kun selvisi että eläinsoluryhmä saisi valita tutkisiko MERSin (Middle East Respiratory Syndrome) aiheuttavaa virusta, Länsi-Niilin virusta vai ­ – ihan oikeasti – ebolaa! Kasviryhmissä puolestaan tutkitaan Lotus japonicus -hernekasvin ja typpeä sitovien rhizobium-bakteerien symbioosia, tarkemmin reseptoreja, joiden avulla kasvi tunnistaa oikean bakteerin. Enää Metteä ei kuitenkaan harmita, sillä aihe onkin ollut yllättävän mielenkiintoinen, ja lisäksi kasvitutkimus on vähemmän aikaa vievä kuin Tommin virustutkimus. Aikataulumuutosten vuoksi sekavasta alusta huolimatta kummallakin ryhmällä työt ovat lähteneet hyvin käyntiin. Ebola-tutkimuksen käynnistyminen varmistuu viimeistään ensi viikolla, sillä soluryhmän vetäjät odottavat vielä viranomaisten hyväksyntää kokeelle.

Zoofysiologi-rakennus. Tommin viruslabra sijaitsee ylimmässä kerroksessa.

Ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä, sillä osa opiskelijoista on jo 4. vuoden opiskelijoita ja monella on työkokemustakin useammalta vuodelta. Onneksi sekä tanskalaiset että muut vaihtarit puhuvat erittäin sujuvaa englantia ja useimmat jopa paremmin kuin kurssin vetäjät. Kaikki kurssilaiset ovat lisäksi motivoituneita oppimaan, joten oppimisilmapiiri on hyvä. Pientä ärsytystä on aiheuttanut vain Jyväskylän yliopiston Korppia vastaavan opintosuunnittelujärjestelmän puuttuminen ja kummallinen lukujärjestyksen tekemistä ”helpottava” secretman-verkkosivu. Oppiipahan arvostamaan Jyväskylän yliopiston mainiota järjestelmää. Ensimmäisillä luennoilla selvisi kuitenkin, että lukujärjestykseen merkitty viikko-ohjelma on kokeellisen kurssin osalta lähinnä vain suuntaa antava. Luennoitsijat tietävät, että kurssilaisilla ei ole kahden rinnakkaisen kurssin lisäksi muuta, joten kurssin aikataulun suunnittelu toteutetaan Tommin virusryhmän osalta lennosta. Kasviryhmän aikataulu puolestaan on hyvin tiedossa, sillä ryhmien täytyi tehdä tarkka tutkimussuunnitelma heti tällä viikolla. Teoriakurssin aikataulu tiedetään etukäteen, koska aikataulu on annettu meille Word-tiedostona.

Ilmoittauduimme tällä viikolla myös tanskankurssille, mutta se alkaa aikaisintaan viikolla 8 tai 9. Tavoitteena olisi oppia perussanastoa ja erilaisissa tilanteissa puhumista. Kuuden vuoden ruotsinopinnoista saattaa olla hyötyä tanskan perusteiden oppimisessa, sillä kieliopiltaan ja sanastoltaan ne vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Tanskan kielen ääntäminen sitä vastoin on ihan toinen juttu, sillä ääntäminen on melko kaukana sanojen kirjoitusasusta. Toivottavasti kieliopintojen aikataulut sopivat yhteen labrakurssien kanssa, jotta päästään mahdollisimman monelle tunnille. Koska kielikurssin alkamiseen on vielä ainakin muutama viikko aikaa, täytyy sitä odotellessa yrittää jo opetella hieman tanskaa itsenäisesti ja kurssikavereiden avulla. Tänään Mette oppi sanomaan ”Dagmartærte” (erittäin hyvä tanskalainen piirakkaleivos) ja ”Det smager godt!” (= Se maistuu hyvältä!). Saattaa kuulostaa helpolta, mutta ääntäminen on oikeasti erittäin kaukana ruotsista. Ruotsi on osoittautunut erittäin hyödylliseksi kirjoitetun tanskan ymmärtämisessä esimerkiksi kauppareissuilla sekä kylttejä, ohjeita ja sanomalehtiä lukiessa. Puheestakin saa jonkin verran selkoa, mutta itse ei sitten osatakaan sanoa muuta kuin ”kiitos” eli ”tak”.

Dagmartærte kertaa viisi. Jostakin syystä joku oli tuonut sohvapöydälle kakkua ja viinirypäleitä sillä aikaa, kun Mette oli ryhmänsä kanssa labrassa. Joku kävi sanomassa että niitä on lupa syödä, joten syötiin sitten. Oli erittäin hyvää kakkua!

 Loppuun vielä muutama satunnainen kuva tältä viikolta.

Tiistaina oli hetkellisesti kaunis ja keväinen ilma. Mette otti kuvan hakiessaan opiskelijakortin kv-toimistosta.

Aiemmassa blogitekstissä mainittuja "rotanloukkuja" ravintolan edustalla keskustassa. Ei tosin olla vielä nähty yhtäkään rottaa tai muuta otusta.

Aarhusissa kerrostalot rakennetaan tiiviisti vieri viereen.

Aarhus kello viiden aikaan iltapäivällä kuvattuna kirjaston tornin ylimmästä kerroksesta. Etualalla yliopistoa.

Mette kulkee tästä risteyksestä yliopistolle kasvilabraan. Pyöräkaistat on merkitty katkoviivalla ja pyörän kuvilla. Aarhusissa jalankulkijat joutuvat usein juoksemaan tien yli, koska valot ovat lyhyet ja tiet leveät. Toisaalta punaisia päin kävely on erittäin yleistä, samoin tien ylittäminen keskeltä vilkasta katua. Suojateitä on hyvin harvassa. Pyörätiet ovat pääasiassa yksisuuntaisia, joten liikkuminen ei ole aina ihan helppoa.

Talo täynnä

Taloon saatiin tällä viikolla taas uusia asukkaita: liiketaloutta ja markkinointia opiskeleva tyttö Kaliforniasta ja antropologiaa opiskeleva tyttö Saksasta. Kaikki huoneet ovat nyt asuttuja, eli yhteensä tällä asustaa kuusi vaihtaria. Sukupuolijakauma: kolme naista ja kolme miestä. Talon asukkaiden keskuudessa vallitsee erittäin hyvä yhteishenki, joten meillä on käynyt kämppäkavereiden suhteen hurjan hyvä tuuri. Näiden ihmisten kanssa asuu mielellään samassa talossa.

Ollaan monet illat juteltu ja naurettu eri kulttuurien eroavaisuuksille ja luultavasti alamme kaikki olla samalla aallonpituudella. Ilmapiiri on talossa erittäin kansainvälinen ja esimerkiksi hinnoista puhuttaesa käytössä saattaa olla jopa 5 eri valuuttaa. Uusimpien kämppisten kanssa tulikin jo sovittua, että esimerkiksi imurin ja puhdistusaineiden korvaaminen suoritettaisiin mieluummin hankkimalla muita tarpeellisia tavaroita kuin antamalla jokaiselle kruunuja. Kokoontumisten pitämistä vaikeuttaa yhteisien tilojen ahtaus, joten tulevaisuudessa järjestettävät peli-illat pidetäänkin esimerkiksi meidän huoneessa. Vielä emme ole järjestäneet yhteistä tekemistä muuta kuin tämänpäiväisen lumiukon tekemisen. Oli erikoista ajatella, että brasilialainen vaihtari ei ollut koskaan aiemmin nähnyt lunta ja pääsisi tänään rakentamaan lumiukon. Sää Tanskassa näyttäisi etenevän väärään suuntaan, sillä tullessamme täällä oli yli 10 astetta lämmintä ja viimepäivinä on puolestaan ollut -2 ja lunta satoi lähes 10 senttiä. Vaikka lämpötila ei olekaan verrattavissa Suomen kylmyyteen, tekee tuuli ja kosteus viileydestä läpäisevämpää. Onneksi talo on saatu pysymään sopivan lämpimänä säätämällä pattereita isommalle.

Talon miehet nostamassa lumiukon keskiosaa.

Porkkananenä, banaanisuu, silminä polkupyörän takavalot.

Takapihan kauhistus.

Opiskelujen osalta on myös tapahtunut edistystä. Kuluneen viikon aikana olemme saaneet täytettyä lomakkeen tanskalaista CPR-numeroa (sosiaaliturvatunnusta) varten, ja opiskelijakortit odottavat noutamista yliopistolta. Tapasimme perjantaina tanskalaisen vaihtokoordinaattorimme ja muut samaa pääainetta opiskelemaan tulleet vaihtarit. Ryhmässä oli noin 14 opiskelijaa, joista Tommi oli ainoa miespuolinen. Ilmeisesti ainakin muutama useasta poissaolijasta olisi ollut mies, joten ehkä molekyylibilsa ei ole vain naisille. Kun kurssit oli saatu kuntoon, siirryimme lounaalle kemianlaitokselle muiden tieteilijöiden seuraan. Ruokana oli yllätys yllätys voileipiä! Tapasimme myös jyväskyläläisen opiskelijan ja vaihdoimme kuulumiset.

Intropäivään kuului myös kiertely kampusalueella. Tommin silmään pisti metallinen laatikko, jollaisia löytyy rakennuksien läheisyydestä Tanskassa. Kyseessä on hiirille ja muille jyrsijöille tehty ansa, joka täytyy löytyä talon ulkopuolelta rakennuslain perusteella. Tällaisia kiinteitä pyydyksiä ei ilmeisesti ole ainakaan Suomessa yleisesti käytössä?

Kampuskierroksen jälkeen kokoonnuttiin takaisin kemianlaitokselle pelaamaan pokeria. Pokeripöydissä oli helppo tutustua muihin vaihtareihin. Pokeriturnauksen paras pelaaja sai palkinnoksi ison viskipullon, toiseksi tullut taskumatin. Tanskassa onkin mielenkiintoinen juomiskulttuuri: joka perjantai yliopistolla pistetään pystyyn perjantaibaareja, joissa opiskelijat voivat juoda olutta toistensa ja yliopiston opettajien kanssa. Joissakin laitoksissa on jopa tapana, että opettajat tarjoavat opiskelijoille olutta tentin jälkeen. Oli hieman erikoista nähdä kampuskierroksen aikana, kuinka matematiikan opiskelijat joivat olutta matematiikan laitoksen perjantaibaarissa, vaikka kello oli vasta yksi iltapäivällä. Perjantaibaarit aukeavat kuulemma heti puoliltapäivin.

Vaihtarit pääsivät tutustumaan perjantaibaarikulttuuriin heti pokeriturnauksen jälkeen, kun lähdimme koko joukolla Opiskelijatalon (Studenterhus) perjantaibaariin. Siellä oli oikein mukava tunnelma, ja pitkän pöydän ääressä käytiin hyviä keskusteluja muiden vaihtareiden kanssa. Suomessa ei ole tullut lähdettyä baariin viiden aikaan iltapäivällä, mutta Tanskassa perjantain ensimmäiset oluet korkataankin jo heti puolenpäivän jälkeen. Meten mentori kertoi, että perjantaibaarin jälkeen käydään yleensä syömässä jotakin, ja sitten jatketaan keskustan baareihin loppuillaksi. Päätimme tällä kertaa jättää jatkot väliin, koska Tommi oli ollut edellisen päivän kuumeessa ja Metelläkin oli vielä hyvin flunssainen olo. Flunssaoireet alkoivat molemmilla viime tiistaina, jolloin oli tarkoitus mennä Aarhusin taidemuseoon Tommin mentorin kanssa. Vierailu taidemuseoon kuitenkin peruuntui, koska Tommin mentori oli flunssassa. Toivottavasti koko vaihtolukukausi ei mene sairastaesssa joka toinen viikko.

Aarhusissa liikkuminen helpottui huomattavasti tiistaina, kun saimme käyttöömme polkupyörät. Ostimme pyörät käytettyinä 600 kr eli noin 80 euron kappalehintaan. Löysimme pyörät Meten mentorin avustuksella nettisivulta, jolle ihmiset kirjoittavat myynti-ilmoituksia käytetyistä tavaroista. Samalla myyjällä oli kätevästi myynnissä kaksi meille sopivaa pyörää, ja pyörät olivat varsin hyväkuntoisia. Menimme ostamaan pyörät tiistai-iltana bussilla noin 10 km päähän Aarhusin keskustasta. Meten mentori oli mukana pyöräostoksilla, koska hän asui sattumalta ihan lähistöllä. Pyörien oston jälkeen kävimme ostamassa kaupasta uusiin pyöriimme mm. etu- ja takavalot. Valojen kiinnittämisen jälkeen ajoimme polkupyörillämme kotiin. Kello oli noin yhdeksän illalla, eikä matkan varrella nähty kuin muutama muu pyöräilijä. Pyörien hankinnan jälkeen ei ole tarvinnut enää kävellä tai kulkea bussilla. Yliopistolle mennessä ei tarvitse polkea ollenkaan, sillä koko matka on loivaa alamäkeä. Riittää että työntää pyörän liikkeelle kotipihasta lähtiessä, ja sen jälkeen tarvitseekin vain jarruttaa välillä. Koulumatka ei ole vielä koskaan ollut näin vaivaton!

Ensi viikolla alkavat kevätpuolen ensimmäisen jakson kurssit, joten alkaa vähän jännittää miten opinnot lähtevät sujumaan. :)

Den Gamle By

Viime perjantaina kävimme kahdestaan kiertelemässä Den Gamle By -ulkoilmamuseossa. Ulkoilmamuseo koostuu vanhoista taloista, jotka esittelevät tanskalaista elämää 1700-luvulta 1970-luvulle saakka. Den Gamle By sijaitsee Aarhusin ydinkeskustan vieressä noin 4 kilometrin päässä meidän talolta. Ulkoilmamuseon naapurina on suuri kasvihuone ja kasvitieteellinen puutarha, jonne kannattaa mennä joskus keväällä tai kesällä. Nyt tammikuussa puutarhassa ei näyttänyt kasvavan juuri mitään, kun kävelimme sen ohi matkalla museoon.

Tommi ja tuulimylly.

Kasvihuone.

Den Gamle By sijaitsee hyvin pienellä alueella, mutta ulkoilmamuseossa riitti silti nähtävää useaksi tunniksi. Perjantain sää oli hyvin ailahteleva: välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko hetken aikaa. Huonon sään ja vuodenajan ansiosta museossa oli erittäin vähän vierailijoita, joten ei todellakaan tarvinnut kävellä väentungoksessa. Välillä tuntui kuin olisimme olleet paikan ainoat ihmiset museon työntekijöitä lukuunottamatta. Tunnelma on varmasti täysin erilainen kesällä, jolloin museon kaduilla kävelee entisajan vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, jotka esittävät erilaisia kylän asukkaita. Keväällä aukeavat myös museon monet vanhanajan pikkupuodit. Täytyy siis käydä Den Gamle Byssä toisen kerran joskus myöhemmin. Vuoden hiljaisimpaan aikaan vierailussa oli kuitenkin se hyvä puoli, että museoon sai tutustua omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Lisäksi sisäänpääsyn hinta oli alimmillaan. ;)

Kartanon barokkiportaat.

Osa kattomaalauksesta kartanon juhlasalin katossa.

Tässä kelpaisi nukkua.

Vihaisia hanhia, jotka kannatti kiertää vähän kauempaa.

Museossa oli esillä entisajan muotia.

Kämppikset

Torstaiaamupäivänä kävelimme jälleen parin kilometrin matkan Aarhusin yliopiston kv-toimistolle palauttamaan asunnon kuntotarkastuslomakkeen, jonka olimme täyttäneet huolellisesti edellisenä päivänä. Olimme myös ottaneet todistusaineistoksi paljon kuvia pahimmista paikoista, esimerkiksi Tommin runkopatjasta. Kuvien näyttäminen läikikkäästä patjasta toimi ilmeisen tehokkaasti, sillä vielä heti samana päivänä Tommi sai virkailijalta sähköpostia, jossa kerrottiin että huoltomies tulisi katsomaan patjaa seuraavana aamuna. Seuraavana aamuna huoltomies tuli, vei vanhan sängyn pois ja kantoi uuden tilalle. Uuden sängyn lisäksi saimme kv-toimistolta tervetuliaispakkaukset, jotka sisälsivät mm. kertakäyttöisen sadetakin, opiskelijan oppaita, prepaid-liittymän ja tärkeitä papereita. Uudelle liittymälle ei kuitenkaan ole ollut tarvetta, koska meillä on Soneran liittymät, jotka toimivat kaikissa Pohjoismaissa samaan hintaan kuin Suomessa.

Ruohoportaat Yliopistonpuistossa. Toiseen vuodenaikaan puistoon voi mennä istumaan kavereiden kanssa.

Torstain sää oli hyvin ikävä. Tuuli oli kova, ja lisäksi satoi vettä. Suuntasimme kv-toimiston jälkeen takaisin kotiin, koska huono sää ei innostanut lähtemään uudelle tutkimusretkelle. Kun tulimme kotiin, eteisaulassa seisoi 30-40-vuotias tummaihoinen mies vanhassa ja kuluneessa talvitakissa. Mies ei sanonut mitään vaan käveli ohitsemme ulko-ovelle ja sylki jotakin rappusille. Tässä vaiheessa mietimme, oliko kyseessä murtovaras vai kenties joku koditon, joka oli päässyt sisälle taloon. Hetken aikaa luulimme, että mies oli lähdössä karkuun pihalle. Hän tuli kuitenkin takaisin sisälle ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija Australiasta. Myöhemmin selvisi myös, että hänellä oli suussaan ilmeisesti Listerineä juuri sillä hetkellä, kun tulimme kotiin. Uuden kämppiksemme puheesta on ollut hieman vaikea saada selvää, sillä hän puhuu nopeasti ja hyvin erikoisella aksentilla. Esittäytyessään hän kertoi olevansa rikosetsivä ja tulleensa opiskelemaan kriminologiaa tai journalistiikkaa (mikäli ymmärsimme oikein). Vaikka miehen nukkavieru olemus ja punoittavat silmät hämmensivät aluksi, ensimmäinen varsinainen kämppiksemme on ollut oikein siisti ja mukava. Emme silti vieläkään täysin ymmärrä hänen puhettaan.

Myöhemmin saman päivän iltana taloomme saapui taas uusi asukas: 21-vuotias vaihto-opiskelijapoika Brasiliasta. Hän kertoi olevansa ensimmäistä kertaa ulkomailla ja asuvansa myös ensimmäistä kertaa muualla kuin vanhempiensa luona. Näytimme hänelle kuinka tiskikonetta, hellaa, uunia ja lämpöpattereita käytetään. Brasilialaisvahvistuksemme puhuu erittäin hyvää englantia ja opiskelee lakia. Oli hauskaa kuunnella yläkerrassa, kun brasilialainen vaihtari "Matti" tapasi australialaisen vaihtarin "Martin" samana iltana (käytämme tässä nyt keksittyjä nimiä sekaannuksen välttämiseksi). "Martin" ulkonäkö hämäsi "Mattia" kuten meitäkin, sillä "Matti" luuli "Marttia" ensin huoltomieheksi. Nyt on yhteiseloa on kulunut neljä päivää, ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Kulttuurierot aiheuttavat välillä erikoisia tilanteita, mutta kaikesta on selvitty puhumalla.

Kellarikerroksen asukkaita ei ole nähty vieläkään saapumispäivän jälkeen. Tänään olisimme menneet kysymään heiltä pyykinpesukoneesta ja postilaatikkoon saapuneesta postista, mutta ketään ei ollut kotona. Kaikki valot ja televisio olivat päällä ja ilmassa palaneen käry. Huomasimme, että uuni oli jätetty päälle, ja kärystä päätellen se oli lämmennyt jo hyvän aikaa. Ajattelimme, että joku tulisi kohta kotiin, joten jäimme yläkertaan odottamaan ja kuulostelemaan ääniä. Odotimme yli tunnin ajan, mutta kukaan ei saapunut paikalle. Meidän piti lähteä kauppaan, joten päätimme varmuuden vuoksi käydä sammuttamassa uunin, jotta talo ei olisi tulessa palatessamme. Kun tulimme takaisin kaupasta, kumpikaan alakerran asukkaista ei ollut palannut. Soitimme asiasta vuokraisännälle, ja hän lupasi ottaa asian puheeksi alakerran asukkaiden kanssa. Epäilimme, että "tyrmän" asukkaat yrittävät lämmittää asuntoa uunin avulla, mutta toivottavasti olemme väärässä. Asukkaat olivat poissa vielä ainakin neljä tuntia, joten oli ehkä ihan hyvä käydä sammuttamassa uuni.

Lopuksi vielä kuvia tanskalaisesta talostamme.

Sisäänkäynti "tyrmään" eli kellarikerroksen asuntoon.

Asuntomme takapuoli.

Julkisivu roskineen. Tänään siivottiin koko piha kolmestaan "Martin" kanssa. Toisen kerroksen ikkuna on meidän huoneen ikkuna.

Pääsisäänkäynti.

Myöhemmin luvassa kuvia perjantain vierailusta Den Gamle By -ulkoilmamuseoon!

Ensimmäiset päivät

Herätys oli tiistaiaamuna klo 4:00. Aamutoimissa ei ollut kiirettä, koska lähtöselvitys oli tehty edellisenä iltana ja lähtöterminaali oli ihan vieressä. Matkatavaroiden vieminen liukuhihnalle ja turvatarkastus sujuivat nopeasti. Lentokentällä tapahtunut matkalaukun punnitus antoi saman lukeman kuin kotona. Lentokoneen lähtö viivästyi hieman lumen takia, joten saavuimme Kööpenhaminan lentokentälle klo 8 eli noin 20 minuuttia myöhässä. Onneksi meidän matkalaukut tulivat liukuhihnalla ensimmäisten joukossa, joten ehdimme vielä ostaa liput 8:30 lähtevään junaan. Tässä vaiheessa aloimme huomata, että Tanskassa on aika kallista. Emme voineet saada opiskelija-alennusta, koska siihen tarvitaan junayhtiön oma Wild Card -opiskelija-alennuskortti, joka olisi pitänyt etukäteen tilata netissä täytettävällä tanskankielisellä lomakkeella. Lisäksi varasimme itsellemme istuinpaikat, josta laskutettiin tietenkin erikseen, mutta ajattelimme sen olevan järkevää, sillä meillä oli yhteensä kuusi laukkua kannettavana. Yhdelle lipulle tuli hintaa 382 kr + 30 kr varausmaksu eli yhteensä noin 55 euroa. Lippu oli vähän kalliimpi verrattuna esimerkiksi matkan kestolta vastaavaan Jyväskylä-Iisalmi-väliin. Toisaalta junan istuimet olivat todella leveät ja mukavat. Kolmen tunnin junamatka sujui rattoisasti, vaikka syömismahdollisuutta ei junassa ollutkaan ja alkoi tulla nälkä. Konduktöörin mielestä Mette oli ilmeisesti hieman riutuneen näköinen, sillä hän sanoi että jos Metelle tulisi huono olo, henkilökunta voisi järjestää jotakin. Avulle ei kuitenkaan onneksi ollut tarvetta.

Aarhusin juna-asemalla meitä oli vastassa molempien mentorit. Kävimme ensimmäiseksi syömässä voileivät Sunset Boulevard -pikaruokapaikassa. Sitten mentiin bussilla asunnolle. Taloon pääseminen olikin yllättävän hankalaa, sillä kumpikaan annetuista avaimista ei toiminut etuoveen. Mentorit olivat ihmeissään. Talon takapuolelta löytyi ovi kellarikerrokseen. Hetken koputtelun jälkeen oven tuli avaamaan nuori tanskaa puhuva mies, joka kertoi mentoreille että meidän huone sijaitsi talon yläkerrassa. Pääsimme kellarikerroksen kautta ylempiin kerroksiin, mutta matkalaukut piti raahata ylös kaksista hyvin jyrkistä portaista. Lopulta pääsimme talon kolmanteen kerrokseen ja saimme oman huoneemme oven auki. Ovien avaaminen vaatii taitoa, sillä lukot ovat niin kuluneita, että avaimen täytyy olla lukossa millin tarkkuudella oikeassa kohdassa. Huoneen koko yllätti positiivisesti, meillä on täällä oikein mukavasti tilaa. Huoneessa on jopa kaksi isoa työpöytää, kun kotona Jyväskylässä Metellä ei ole ollenkaan omaa työpöytää.

Portaat yläkertaan ja ovi kellariin aka "Mordoriin" (ei pahalla naapurit). Huom. punainen varoitusmerkki ovenkahvassa. ;)

Lähdimme mentoreiden kanssa heti yliopiston kansainväliseen toimistoon selvittämään ulko-oven avaamisongelmaa. Yliopisto sijaitsee vain noin kilometrin päässä, joten kävelymatka ei ollut pitkä. Toimistosta saimme vara-avaimen, joka varmasti toimisi ulko-oveen. Seuraavana päivänä huoltomies tulisi katsomaan ovea ja kokeilemaan meille ensimmäiseksi annettuja avaimia. Kävelimme takaisin kotiin ja pääsimme etuovesta sisään uudella avaimella. Seuraavaksi piti lähteä ostamaan tyynyt ja siivoustarvikkeita, joten Meten mentori lähti meille oppaaksi JYSKiin. Tyynyjen ja rättien lisäksi päätimme ostaa myös omat ruokailuvälineet ja mukit, sillä talon keittiössä kaikkea peitti tahmakerros. Tommin ilme oli aika hyvä kun ensimmäisen kerran tultiin taloon, ja vielä parempi kun tutkittiin keittiötä. Mentorien ja Meten mielestä talon kunto ei ollut pahin mahdollinen, mutta Tommi ei uskaltanut koskea mihinkään. Kaikki keittiötasot, kaapit, astiat ja kodikoneet olivat tahmaisia, ja lattia tuntui samalta kuin baarin tanssilattia loppuyöstä. Tiistai-iltapäivä ja ilta menikin keittiötä ja muuta taloa puhdistaessa. Vasta sitten uskalsi syödä iltapalaa. Tommi käyttää koko ajan sisäkenkiä, sillä lattioita ei ole vielä voitu pestä, koska ei ole luuttua tai harjaa.

Yliopiston luonnontieteiden kampuksen kaikki rakennukset ovat keltaista tiiltä. Taustalla rakennus, jossa sijaitsee kv-toimisto.

Talossa ei vielä ole meidän ja kellarikerroksen kahden hepun lisäksi muita asukkaita, vaikka ensimmäisessä kerroksessa on kolme huonetta ja yläkerrassa yksi meidän huoneen lisäksi. Kellarikerroksen asukkaat eivät käy juuri koskaan ylemmissä kerroksissa, eikä me olla käyty kellarikerroksessa kuin pari kertaa. Emme vielä edes tiedä kellarin asukkaiden nimiä, koska he ovat pysyttelevät vain omissa huoneissaan. Kellarissa on oma keittiö ja kylppäri, joten talo on tavallaan jaettu kahteen osaan: yläkerran kerroksiin ja kellariin. Yläkerrosten keittiö sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa ja kylppäri toisessa kerroksessa meidän huonetta vastapäätä.

Keskiviikkoaamuna herättiin vasta klo 11, joten nukuttiin mukavat 12 tunnin yöunet. Huoltomies tuli käymään puoli yhdeltä, jolloin olimme vielä aamupukeissa. Huoltomies totesi, että meille annetut avaimet sittenkin toimivat myös etuoveen kuten pitikin. Avaimen vain piti olla erittäin tarkasti oikeassa kohdassa. Huoltomies opetti meille oikean tekniikan ja jäi sitten vaihtamaan lamppua naapurihuoneeseen. Päätimme näyttää huoltomiehelle kylpyhuoneen kuivauslastaa ja ikkunankuivauslastaa, joista ensimmäisen varsi oli taittunut lähes poikki. Lisäksi molempien päissä kasvoi hometta. Huoltomies oli samaa mieltä, että tarvitsimme uuden lastan kylpyhuoneen lattian kuivaamiseen. Ikkunalastan kunto sitä vastoin oli "riittävän hyvä". Okei, selvä sitten. Onneksi saadaan kuitenkin se lattialasta.

Vähän huoltomiehen käynnin jälkeen vierailulla kävi myös yksi talon ilmeisesti useammasta omistajasta, keski-ikäinen nainen poikansa kanssa. Kysyimme häneltä kuinka imuria käytetään, koska emme olleet onnistuneet kiinnittämään pölysäiliötä imuriin. Nainen totesi, että kiinnitysmekanismi oli hajalla, mutta että laitetta voisi siitä huolimatta käyttää ihan hyvin. Tässä vaiheessa Tommi totesi suomeksi, että meidän pitää ostaa oma imuri. Talo ei kuitenkaan ole niin paha kuin blogin lukija saattaa tässä vaiheessa ajatella. Talo on lähinnä huonosti hoidettu, joten kaikki on kulunutta, likaista ja enemmän tai vähemmän rikki. Toisaalta esimerkiksi vaatekaapit ja työpöydät ovat uudenveroiset. Siivoamalla talosta saa varmasti ihan viihtyisän. Metteä haittaa eniten talon kylmyys, sillä talo on huonosti eristetty. Säädimme tänään pattereiden lämpötilaa korkeammaksi, joten ehkä se tästä lämpenee. Täytimme tänään myös lomakkeen, jossa täytyy ilmoittaa kaikki viat ja siisteysongelmat, jotta meitä ei voi myöhemmin laskuttaa niistä. Torstaina mennään uudestaan kv-toimistoon allekirjoittamaan vuokrasopimus.

Metellä on jalassa kahdet housut ja kolmet sukat, mutta silti paleltaa. :( Säädettiin patterin lämpötilaa korkeammaksi, joten nyt tarkenee paremmin.

Iltapäivällä lähdimme bussilla Aarhusin keskustaan tutkimaan kaupunkia. Löydettiin yhdestä kaupasta tarjouksessa kaksi kylpyhuoneen mattoa, joten päätettiin ostaa ne yläkerran kylppäriin koska lattia on siellä erittäin kylmä. Ostettiin myös luentovihkot kirjakaupasta. Aarhusin keskusta on aika iso ja vilkas, ja tänään nähtiin siitä vasta pieni osa. Katua ylittäessä täytyy muistaa varoa ohi suihkivia polkupyöriä. Me yritetään löytää tällä viikolla jostakin käytetyt pyörät, koska liikkuminen olisi niin paljon helpompaa polkupyörällä. Keskustassa vain ei ollut ollenkaan käytettyjä pyöriä myyviä pyöräliikkeitä. Mentorit ehdottivat myynti-ilmoitusten etsimistä keltaisilta sivuilta, mutta siihen tarvitaan mentoreiden kielitaitoa. Yliopiston orientaatioviikko alkaa vasta maanantaina, joten tässä on onneksi hyvin aikaa etsiä pyörät ja siivota taloa. Lisää kuvia talosta tulossa sitten, kun ollaan siivottu. :) Alla kuvia kaupungista.

Mette on hyvin yleinen nimi Tanskassa. Taustalla Mette P -hiussalonki.

Hautakiviä Rådhusparkin (Kaupungintalon puiston) reunalla.

Keskellä ARoS Aarhus Art Museum, jonne mennään joku päivä Tommin mentorin kanssa. Sateenkaaren sisällä voi kävellä.

Täälläkin on kanaali! Tulee ihan Hollanti mieleen.